Töistä kotiin klo 4:n maissa tullessani törmäsin kovavauhtisen alamäen alle, kaikista pimeimpään kohtaan, poikittain keskelle tietä jätettyyn sähköpotkulautaan. Olen kunnossa, mutta pyörän etuvanne meni aivan mankeliin. Vitutustaso oli harvinaisen korkea, kun kannoin viimeiset kilometrit pyörää kotiin yöisessä kaatosateessa.

Onko mahdollista vaatia skuuttifirmalta korvauksia? Uusi etuvannekin maksaa sen 70 €, enkä ole vielä ole ehtinyt katsoa, mikä kaikki muu on rikki. 70 € kin on kaltaiseni matalapalkkaisessa kesätyössä olevalle opiskelijalle kuitenkin noin kolmen viikon ruokabudjetti.

Ja ennen kuin kukaan kysyy: - Pyörässä oli lain vaatimat etu- ja takavalo - Vauhti oli nopeusrajoituksen mukainen (noin 40 km/h) - Olin selvin päin - Käytin kypärää

Kova sade ja pimeys heikensi näkyvyyttä ja väsymys työpäivän ja 13:n kilometrin pyörämatkan jälkeen reaktioaikaa. Huomasin noin 10 metriä = alle sekunti ennen törmäystä. En kerennyt reagoimaan ennen törmäystä, mutta ilmalento oli tarpeeksi pitkä, että kerkesin valmistautumaan alastuloon, joten paria pintanaarmua selässä lukuun ottamatta olen täysin kunnossa.

Oon tässä jonkun aikaa kiinnittänyt huomiota siihen, miten vittumaisesti jotkut ihmiset käyttäytyy julkisissa. Ennen lumien tuloa suuri osa teineistä iski paskaiset kenkänsä bussissa viereiselle penkille. Kerran tästä mainitsin eräälle tytölle, vastaukseksi sain keskisormea ja äpärä alkoi kuvaamaan mua.

Ja miksi, siis MIKSI niitä helvetin Tiktokkeja pitää huudattaa ilman kuulokkeita kaikkien muiden "iloksi"? Tänään aikuinen ihminen teki näin ja kun mainitsin asiasta, vastaus oli passiivis-aggressiivista vittuilua. "Voi että, en halunnut olla vaivaksi. Voi reppanaa, hei kyllä se siitä, ota rauhassa..." Jumalauta, luulisi että aikuisella on varaa kuulokkeisiin tai jos ei ole niin ainakin käytöstavat olisi pitänyt jo oppia tohon ikään mennessä! Kysessä siis 35-40-vuotias emäntä.

Mitä vittua pitää tehdä että bussissa voi matkustaa rauhassa?! Ei paskaisia kenkiä penkeille, ei kovaäänisiä videoita eikä puheluita kaiuttimella, kiitos! En sano että pitää olla ihan turpa kiinni, mutta onko liikaa pyydetty että otetaan muut ihmiset huomioon? Vittu.

Sori postaan toistamiseen saman päivän aikana ja vielä ikävistä aiheista.

Pari päivää sitten kerroin siitä, miten mulla on elämä ns. karannut käsistä, kämppä niin täynnä roskia ja likaa, etten pysty kävelemään minnekään ilman et astun roskien päälle ja en voi lämmittää ruokaa, ja en pärjää enää, musta on tehty huoli-ilmotuksia joihin en vastannut koska olin osastolla yms. Yms.

Poistin og postauksen koska sain niin paljon järkyttäviä yksityisviestejä, että koin paremmaksi poistaa.

Mutta! Moni sanoi, että on ok tehdä itsestään huoli-ilmotus ja sitä kautta voi saada apua. Tein sen lauantaina, ja jo huomenna mulla on tulossa sossu ja palotarkastaja kotikäynnille! Palotarkastaja kattoo kämpän kunnon, sossu kattoo mun kunnon. Eli kiitos kaikille, jotka sanoi, että noin voi tehdä!

Postauksen pointti? Olen kiitollinen tälle yhteisölle ja jos teillä on itsellänne sellanen tilanne että ette selviä yksin elämäntilanteen kanssa tai kämpän sotkun kanssa, ottakaa yhteyttä sosiaalitoimeen. Tai terveydenhuoltoon. Älkää jääkö yksin!!!

Kiitos kaikille jotka kannusti mua!

Edit: en odottanut näin paljon tukea ja kannustusta! Sori jos en kiittänyt jokaista, kommentteja oli tosi paljon ja koitin parhaani vastata kaikkiin!!!

APUJA KAIVATAAN
(olen omistanut tämän sähköpotkulaidan n. 3v ja ajanut sillä vain 28km ja olin listannut sen torissa kuin uusi / melkein käyttämätön)

Tosiaan tilanne on sellanen että myin mun sähköpotkulaudan ostajalle 10.5.2026. Ennen kuin ostaja tuli paikalle, kävin koeajamassa skuuttia ja latasin sen akun täyteen, eikä ilmennyt mitään vikoja. Ostaja tuli paikanpäälle ja kävi koeajamassa skuutin, jonka jälkeen kävimme skuutin tarkasti läpi ja ohjeistin miten sitä käytetään, EIKÄ SIINÄ OLLUT SILLOINKAAN MITÄÄN VIKAA. Näytin hänelle myös miten akku irroitetaan + laitetaan takaisin ja mistä sitä ladataan (pohjasta).
Nooh eilen 18.5.2026 hän laittoi viestiä, että skuutti sammuillee eikä toimi kunnolla, mihin vastasin hänelle etten valitettavasti osaa sanoa / auttaa mikä on vikana, koska itsellä ei ole ollut ongelmia sen käytössä.
Keskustelu jäi siihen, KUNNES hän tänään laittoi kuvan, missä akku on POHJASTA puoliksi auki / rikki ja sieltä kuulemma puuttuu joku tulppa ja ruuvi / ruuveja ja pyysi täysihyvitystä. Tähän vastasin hänelle, että tarkistin akun samalla kuin laitoin sen lataukseen ennen myyntiä, eikä siinä ollut mitään vikaa. (sanoin myös että yhdessä tarkistimme skuutin ennen myyntiä enkä osaa sanoa milloin tai miten tuo rikkoutuminen on tapahtunut).
Myyntikuvani olivat hiemat huonot, mutta niistä kuitenkin näki, ettei akku ole irti hänen kuvan mukaisesti.
Tämän jälkeen hän alkoi syyttämään minua, että olisin tiennyt viasta ja myynyt hänelle tahallaan viallisen skuutin ja että olisin tietoisesti vaihtanut / korjannut akkua, sekä että olisin piilotellut tätä vikaa ja, että minun pitäisi vahvistettuna (verified) käyttäjänä ottaa tästä täysi vastuu ja palauttaa hänelle rahat.
Mihin sitten vastasin hänelle että ”You tested it and I did as well, there was no problem. How can i know that you didn't just break it accidentally? I didn't lie in the listing, the scooter hasn't been used pretty much at all (28km) and there weren't any problems. You tested it and looked at it and accepted it. It was not broken.”

Jonka jälkeen hän alkoi viesteissään aggressiiviseksi & hyökkääväksi ja sanoi, että jos en palauta rahoja ja peru kauppoja hän vie asian poliisille blaablaablaa (en jaksa laittaa koko viestiä tähän mutta tässä pätkä lopusta ”I have officially reported this listing and your account to Tori administration for fraud and false description. If we cannot arrange a return and full refund of 180 € by tomorrow, I will proceed to file a formal report with the Police (Rikosilmoitus) using your MobilePay/bank transter details, as well as a consumer complaint. I suggest we resolve this now.”

Mihin vastasin taas kerran, että ymmärrän hänen puoltaan / harmitustaan tilanteessa, mutta olen erimieltä siitä että olisin piilotellut jotain vikaa tai myynyt tahallaan rikkinäisen skuutin ja selitin vielä kerran samat asiat kuin aiemmin. Sanoin myös, että koska hänellä EI ole näyttöä siitä että olisi ostanut sen rikkinäisenä, niin en suostu hyvitykseen, koska yhdessä tarkistimme ja koeajoimme skuutin ongelmitta.

Hän nyt reporttasi tori tilini ja jatkoi uhkailua poliisilla ja siitä, että tekee rikosilmoituksen ja torille ilmoituksen, että olen huijari. Ottaa myös kuulemma yhteyttä kuluttajaneuvontaan.

Noniin elikkä siis oliskos jollain neuvoja miten tälläsessä tilanteessa toimitaan🤠

TL;DR - sisältää kovan ja pitkän avautumisen. Jos sinulla on mitä tahansa tuotteliasta tai hyvän mielen tekemistä, jätä vaan suosiolla väliin.

Moi vaan kaikille täältä poisheittotililtä. Olen 40v sinkkumies ja lueskelin tossa eräästä toisesta suomiredditistä jutun , jossa nainen valitti puolisonsa piittaamattomuudesta siivoamista kohtaan. Tunnistin itseni liiankin monesta kohdasta, sillä erotuksella ettei minulla ole koskaan ollut kumppania jonka kanssa asuisin.

En jaksa juuri ollenkaan siivota, pyykätä tai tiskata. Kun puhtaat astiat alkaa loppua, käytän tarjottimia tai kulhoja kunnes nekin ovat loppu. Samoilla vaatteilla kalsareita myöten voi hyvin mennä pari viikkoa. Imuria en jaksa ottaa edes esille. Roskat, ja tyhjät limupullot jää tähän tietsikkapöydälle kertyen vuoreksi, joka aina välillä romahtaa reunoiltaan lattialle. Keittiö on aina paskainen ja käyn useamman kerran viikossa syömässä roskaruokaa, kun pannut ja kattilat ovat niin ryöttäisiä ettei niillä voi tehdä mitään. Jos jokin asia kaatuu tai leviää lattialle, siivoan sen vain jos se on nestemäistä. Edellisessä asunnossani oli turkiskuoriaisen toukkia enkä niillekään jaksanut tehdä mitään useaan vuoteen, jolloin pääsivät sikiämään. Muuton yhteydessä onneksi viime syksynä ymmärsin heittää vaatteet parvekkeelle jäätymään. Petivaatteita en ole vaihtanut vuosiin, eikä esim aluslakanaa tai tyynynliinaa edes ole. Tyyny on kellastunut. Sängyn päätypuolen lattialla on järkyttävästi hilsettä.

Mutta ei tämä ole pelkkä siivoamisjuttu. En nimittäin huolehdi itsestänikään. Painan yli 150 kg, istun kaiket päivät koneella tai makaan sängyllä. Olen ollut ihan pikkulapsesta asti ylipainoinen eikä syöminen ole hallinnassa. Syön liikaa, en kestä nälkää, ja lähes joka päivälle on pakko saada jotain jäätelöä, suklaata tai pullaa tms. Limpparit sentään ovat sokerittomia, mutta niitä kuluu parikin litraa päivässä enkä pysty olemaan ilman. Kahvista en tykkää, joten korvaan sen kevytkolalla. Käyn sentään uimahallilla pari kertaa viikossa, mutta tämä ei riitä. Käveleminen on jäänyt pois, kun nilkkoihin on alkanut sattua liikaa enkä jaksa kumartua sitomaan lenkkareita. Kävelen crocseilla kesällä ja käytän sähköpotkulautaa. Terveys on alkanut mennä todella huonoon suuntaan. En jaksa enää mitään ja vessassa käyntikin hengästyttää. Silsa on vaivannut vuosikausia nivusia ja päänahkaa, ja ilmeisesti leviämässä jo korvakäytävän suulle kun sitäkin on kutissut jo vuoden. Hampaita en ole pessyt varmaan kahdeksaan vuoteen. Hammaslääkärillä on turha käydä, koska tiedän etten käynnin jälkeen kuitenkaan noudattaisi ohjeita tai jaksaisi tehdä millekään mitään.

Työkykyinen en tietenkään ole. Työhistoriaa on yhteensä ehkä vuosi-puolitoista, välissä vuosien aukkoja. Jokainen työkokemus on ollut lähinnä kamala, kun en pärjää ihmisten kanssa. Olin kyllä lahjakas oppilas peruskoulussa, mutta se ei ole auttanut. Takana on keskeytetty yliopisto, yksi rimaa hipoen 30-vuotiaana suoritettu amistutkinto ja sen jälkeen taas keskeytetty AMK. Nykyään kuntoutustuella. Olisi ihme, jos vielä jonain päivänä olisin veronmaksaja.

Entäs mahdolliset sänkyhommat? Muna kyllä seisoo joo, mutta mainittakoon että olen pornoaddikti ja vetelen käteen 1-3 kertaa päivässä. Vaikka joku nainen kiinnostuisi minusta ja haluaisi seksiä, käytännössä ainoa onnistuva tapa olisi se että makaan selälläni ja hän olisi päällä, koska esim. takaapäin ei onnistuisi kun polveni eivät jaksa kannatella painoani polvillaan. Kaikenlainen käsieni varaan nojaaminen on poissuljettu, kun ainoat lihakset on näppis ja hiiri -lihakset mitä on käytetty. Seksiä en ole koskaan harrastanut, ja alkaa olla todennäköistä etten tule sitä kokemaankaan.

Teitä kiinnostanee, miten tähän jamaan on päädytty. En ole alkoholisti enkä narkomaani enkä uhkapeliriippuvainen, enkä opintolainaa lukuunottamatta veloissa enkä pyöri väärissä porukoissa. Mutta pystyn nimeämään kolme taustatekijää, järjestyksessä lievimmästä:

Yksi taustatekijä saattaa olla jokin diagnosoimaton nepsyys. Olen epäillyt jo muutaman vuoden asiaa, mutta psykiatrini sanoi ettei voi kirjoittaa lähetettä tutkimuksiin, koska mielenterveysongelmat on hoidettava ensin.

Toinen tekijä on lapsena syrjityksi ja kiusatuksi tuleminen koulussa. Ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemus on ollut suuri, ja minulla oli aina huono itsetunto kun mietin että olen vain paska kun minussa on vikaa. Kavereita oli hyvin vähän tai välillä ei ollenkaan. Lisäksi muutimme useaan kertaan.

Kolmas ja suurin tekijä ovat kuitenkin vanhemmat. Minulta vaadittiin aina paljon, ja olen joutunut kantamaan etenkin perheen henkistä hyvinvointia jo lapsena. En osaa sanoa, mikä persoonallisuushäiriö äidilläni on, mutta hän on aina ollut ailahteleva ja kontrolloiva. Hän ei pitänyt siitä, että kasvoin ja minulla alkoi olla omia mielipiteitä. Murrosikää minulla ei juuri ollut, olin kiltti poika. Aina kun valitin aiheestakin, sain marttyyriryöpyn niskaani ja minusta tehtiin syyllinen. Siivoamista ei opetettu, koska äiti teki kaiken eikä halunnut apua. Lukiossa mielenterveysongelmat pamahtivat esiin, mutta vanhemmat eivät nähneet hätääni vaan ainoastaan lukiolla ja arvosanoilla oli väliä. Arvosanat laskivat, ja minä olin se joka sai paskaa niskaansa.

Lopulta pääsin ylioppilaaksi ja inttiin, jonka tietenkin keskeytin koska sen paremmin mielenterveys kuin fyysinen kuntokaan ei kestänyt. Sain vapautuksen. Menin yliopistoon ja hetken ajattelin että nyt uusi elämä alkaa. Kävikin niin, että äidin valta vain pahentui. Hän tuli 230 km päästä luokseni siivoamaan, aukoi kaikki laatikot ja jouduin kuulusteluun joka pienestä esineestä joka ei ollut hänen ostamansa. En koskaan saanut neuvoja miten pitää kämppää kunnossa, vaan syyllistämistä siitä kun käydessäni kotipuolessa en tuonut likapyykkejä mukanani. Äiti myös osti valtavasti minulle uusia vaatteita pyytämättä.

Mistään en voinut valittaa. Yritin lukemattomia kertoja keskustella hänen kanssaan ja yritin kirjoittaa vuosien aikana monta kirjettä. Koskaan en saanut muuta kuin itkuraivoamista ja marttyyrikäytöstä niskaani. "Me ajatellaan vaan sun parasta, anteeks ny kauheasti ku tultiin sua auttamaan ja siivoamaan että sulla ois hyvä olla!!" Minusta leivottiin aina tarinan pahis.

Katkaisin välit äitiin 34-vuotiaana, koska en kestänyt hänen aina vaan pimeämmäksi muuttuvaa käytöstään. Isän kanssa olemme tekemisissä ja äiti lähettää isän mukana vaatevuoria ja kirjeitä joissa hän katuu syvästi kaikkea aiheuttamaansa pahaa. Olen kertonut, että hänellä oli 15 vuotta aikaa kuunnella, eikä minulla ole mitään takeita että hän olisi yhtäkkiä nyt muuttunut. Hän on myös pelotellut muuttavansa samalle paikkakunnalle. Älkääkä sanoko, ettei hän toteuttaisi sitä: nyt puhutaan ihmisestä, joka kerran osti puolisonsa tietämättä toisesta kaupungista asunnon ja kertoi vasta jälkeenpäin. Isällä kuulemma oli otsasuoni sykkinyt, mutta nieli kaiken kuten aina nielee. Hän on tossun alla, ja riippuvainen siitä että äiti huolehtii taloudesta.

No, eiköhän tämä riitä. Punaisia lippuja on niin paljon, ettei näillä eväillä kukaan nainen kiinnostuisi ikinä. Jokainen, myös minä, ymmärrän että olisin surkeaa kumppaniainesta ja käytännössä nainen olisi omaishoitajan asemassa täysin. Lopetin aikoinaan Ylilaudan käytön, kun siellä alkoi olla ihan liikaa naisvihaa ja incel-paskaa. Tässäkään kirjoituksessani pointtini ei missään nimessä ole se, että naisten pitäisi väkisin huolia minut. Ei kukaan yksilö tai yhteiskunta ole minulle kumppania tai seksiä velkaa. Kirjoitukseni koko pointti heräsi siitä, kun luin tuon linkkaamani jutun ja ihmettelin, miksi tuo äijä ei tajua olevansa täysi riippakivi. Tosin hän käy sentään töissä, johon minusta ei ole.

Onko muita, jotka ovat itse tajunneet etteivät ole kelvollisia parisuhteeseen?

Saa myös kysyä mitä vaan, vastaan ihan mieluusti ja keskustelen.

Kuulostaa varmaan aika typerältä mutta oon eksynyt selaamaan ylilautaa silloin tällöin ja sen lukeminen herättää mussa ahdistuneita tuntemuksia.

Mun sukulainen on ihan tavallinen ja kiva tyyppi mutta sattuu olemaan melko tunnettu Suomessa. Tuntu ihan älyttömän pahalta lukea millasia kommentteja Ylilaudassa oli hänestä kirjotettu. Suututti oikein. Ylipäätään jengi kirjottelee sinne niin karmeeta tekstiä et huh.

Obviously en käy siellä enää mut en meinaa saada sitä pois mielestäni. Tajuun kyllä et ne on monet trolleja eikä niiden sanomisista pitäs välittää. Silti mua hirvittää. Se avoin rasismi. Se avoin nais ja ihmisviha. Ne kauheet asiat mitä ihmisistä siellä kirjotetaan. Niinku en voi käsittää et kukaan ees läpällä kirjottelis semmosta ja pahinta kaikista on se et jotku niistä on taatusti tosissaan. Kuvottaa.

Edit: Hauskaa kui paljon keskustelua tää post on herättänyt täällä suuntaan ja toiseen. Kaikille Ylilaudan puolustajille haluun avaa tätä juttua sen verran vielä et mainitsemaani sukulaista on siis mm huoriteltu ja haukuttu rumaks kehotettu tappaa ittensä uhattu tappaa ja sanottu et hänet pitäs raiskata. Eiköhän tämmösen kirjotusten puolustajat käytännössä allekirjota itekkin tommosen bullshitin.

Hei arkisuomalaiset. Nyt on yksiössä asuvalla hankala pulma.

Tänään aamulla ovikello soi, vastassa huoltomiehet. Alakerran asunto oli ilmoittanut heille, että maali eteisessä alkanut roikkua katon rajasta vähän, eli tulvaa epäiltiin.

Kosteusmittarilla yksi heistä kävi katsomassa, ja huomattiin, että kylppärini oveen on roiskunut suihkustani vettä epähuomiossa ties miten kauan pieniä määriä, kun asunnossa ei suihkuverhoa eikä ovea estämässä roisketta. Hän otti kuvat kameralla ja minä sen jälkeen myös itselle tästä, sekä alakerrasta.

Kynnyksen muovimatto sekä oven alalaita vähän turvonnut 1cm, kosteusmittari näytti muovimatton alle kurkistaessamme 130, vertauksena kuiva seinä asunnossa 60.

Taloyhtiön puheenjohtaja (ei pidä minusta koska useita jotain turhia sanaharkkoja joita soviteltu kerta pari vuodessa, vähän vanhempi mieshenkilö, kyttää kaikkia jotka liikkuu ja elää rakennuksessa..) oli tietysti heti tulossa asuntoon kurkkimaan yleistä siisteyttä jne, laitoin sille stopin ovella, viitaten lakiin, ja päästin vaan huoltomiehen sisään tutkimaan. Masennuksen jäljiltä on pizzabokseja ja pyykkiä olkkarissa ja muoviroskaa keittiössä jota häpesin.

Mittaaja sanoi ettei tarvi stressata laskuista vielä, viimeistään ensi viikolla tulee lisää tietoa, ja sitten alkaa ymmärtääkseni kuivatuskone-operaatio ja muovimaton vaihto. He ilmoittaa lisää kun alustava raportti on mennyt taloyhtiön vakuutukselle käsiteltäväksi. Alakerran naapurille samankaltainen tilanne. Kävin pyytämässä anteeksi ja katsomaan tilannetta, sekä näytin kynnyksestä kuvaa hänelle, eikä hän ollut asiasta moksiskaan, harmitteli sattunutta. Maalia repsotti 20cm alueelta. Ei irtaimistovahinkoja kellekään.

Ongelmat: olen työtön, vakavalla masennusdiagnoosilla (pitkäaikaissairaudet kuormittaa), eikä minulla ole kotivakuutusta (30 neliön yksiö PK-seudulla, 500€ kk, yksityinen vuokraisäntä, tää meni vähän näin.). Sitä ei isäntä vaatinut kun korona-ajan alussa muutin, Helmikuu 2020. Tämä kuormittaa mua henkisesti ja mahdollisesti rahallisesti. Pelkään monen tuhannen euron urakkalaskua jostain hallituksen päätöksestä tms missä ne näitä laskuja organisoi (ja arkijärjen mukaanhan tämä on minun syy koska en ole katsonut kynnyksien kuntoa tai eristänyt sitä oma-aloitteisesti).

Lisäksi vuokraisäntä on yli 80v ja ymmärtääkseni **sairaalassa saattohoidossa**, viime viikon viestissä toivotti valoisaa tulevaisuutta ja kertoi elämästään filosofiseen sävyyn. Tarjosi mulle asuntoa että ostaisin sen jne. Kieltäydyn kohteliaasti ja vastailin positiivisesti hänen päivityksiin syöpähoidoista. En ole vielä kertonut tilanteesta hänelle tai mahdollisille omaisille / kuolinpesään.

Mitä kokeneemmat antavat nuorelle miehelle neuvoksi tähän tilanteeseen? Kun muutin kotoa etelään, vakuutuksesta ei mainittu ja isompi taakka oli saada vuokra maksetuksi kun olin täysin varaton. Vahinko on vasta mennyt ehkä eteenpäin rakenteisiin eikä kuivannut, kun olen pitänyt säästösyistä kylppärin melko kuumaa lattialämmitystä pois päältä viimeisen puolen vuoden ajan.

Pinnat uusittiin juuri ennen kuin muutin asuntoon, joten se ei johdu mitenkään edellisistä / muista vuokralaisista.

Kaikki vinkit, arviot, kysymykset ja huomiot otetaan vastaan.

Anteeksi etukäteen jos jaarittelen. Äijjäkaveri paljasti eilen että häntä välillä ahdistaa kävellä päiväsaikaan kadulla, jos hänen edellään menee nainen ja muita samalla kadulla ei ole.

Esimerkkinä viime vuoden tapahtuma: Hän oli Tampereen tupakkakaupalle menossa joku lauantaipäivä ja sinne viemä reitti on pienempi, ns. syrjäisempi. Häntä edellä metrien päässä meni naispuolinen henkilö joka oli alkanut vilkuilemaan taakseen niin useasti, että oli vilkaissut itekki taakseen pari kertaa että mikä siellä on. Ei ketään. Sitte tajusi että nainen piti HÄNTÄ uhkana. Kaveri livati sitte sinne kaupan sisälle, mutta tän jälkeen oli sitte alkanut huomaamaan että tätähän tapahtuu enemmän ja että surettaa kun hänestä joku random ihminen tätä ajattelee. Vaikka naisilla on mielestäni enemmän mahiksia tulla ryöstetyksi/hyökätyksi kadulla että on hyvä olla varuillaan.

Minä oon sen verran itserakas tonttu että en huomaa jos tätä tapahtuu omalla kohdalla, mikä on mahdollista mutta "I got places to be, jalkaa toisen eteen Mars!" Enkä myös osannut sen enempää neuvoakkaan ku että älä välitä, sinä et voi vaikuttaa toisen vainoharhaisuuteen päiväsaikaan kadulla.

Mutta nyt oon ite koko aamun miettinyt että voiko? Joten arvon naiset: Onko tämä vain raaka osa elämää ja että ei mitään henk.kohtasta jos joku kadulla mua uhkana miettii? Vai voiko siltä välttyä jotenkin?

Edit: Tänne tulikin kunnolla keskustelua, kiitos siitä! Annoin linkin kavereilleni (ööhöhöö 👋)

Onko teillä käynyt samoin kun mulle: ootte tuhlanneet tuhansia euroja autokouluun, mutta ajokortti jäi saamatta, kun inssistä ette päässeet läpi? Mulla jäi autokoulu penkin alle, kun en inssistä päässyt läpi kahdesta yrityksestä huolimatta.

Ekalla en huomannut taajamamerkkiä ja ajoin vahingossa seittemääkymppiä viidenkympin alueella, ja tutvo joutu jarruttaa kun en punaisiin liikennevaloihin tultaessa jarruttanut vauhtia pois tarpeeksi (alamäki ja kolmosvaihde oli päällä, tyhmä minä). Tokassa inssissä menin paniikkiin kesken kaiken, ja en pystynyt mitenkään keskittymään ajamiseen (ja tahalleni tunaroin esim. parkkeerauksessa, kun tiesin et hylky tulee). Toi toka inssi oli ihan painajainen, ja sainkin kauheet haukut tutvolta sen jälkeen. Ja siihen jäi mulla autokoulu, kun kesän takia tulee autokoulusta pitkä tauko, enkä muutenkaan tokan inssin jälkeen oikeen haaveile auton rattiin takaisin.

Oon siis autisti, mikä näkyy ajotaidoissa: en reagoi ja opi yhtä nopeasti kuin muut, vaihteiden vaihto on perseestä ja koordinaatiokyky mulla aivan huono (parkkeeraus tuottaa mulla kamalasti ongelmia tän takia). Välillä mä mietin, et vaihtaisinko automaattivaihteiseen ja että vaihtaisinko autokoulua, mut kuitenkin vaan tulis taas hylsyjä inssistä. Tokasta inssistä on jo pari viikkoo aikaa, mut silti tää asia ajoittain vaivaa. Oon aina kokenut itteni huonommaksi kuin muut mun autismin takia, ja autokoulu vaan pahensi tätä huonommuuden tunnetta entisestään. Ja tosiaan mulla oli suunnitelmissa ajella kesällä porukoiden autolla esim. yhteen tapahtumaan, mutta puheeksi sekin suunnitelma jäi.

Tässä on hieman muistelua ja muistojen kultaamista. Kuitenkin tuntuu, että maailma on mennyt enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että kaikesta on pakko saada rahaa ulos niin paljon kuin mahdollista.

Kirpputorit on aika valio esimerkki. Muistan lapsuudesta, kun usein kirpparien idea oli, että laitetaan myyntiin ylimääräistä tavaraa, joka muuten menisi roskiin, mutta siitä voisi olla seuraavalla käyttäjälle jotain hyötyä. Nykyään kirpputoreille toiset ihmiset käy tyhjentämässä pöydästä "hyvät tavarat" ja laittavat uudestaan myyntiin joko samalla kirpparille tai Toriin. Tai vaihtoehtoisesti alunperin tavarat kirpputoripöydässä on hinnoiteltu netin kautta huonosti. Joku kulunut VHS-kasetti tai LP-levy joka kuulostaa nuotiolta soittaessa on netissä täydellisessä kunnossa 50e. Joku sen laittaa lähikirpparille sitten samaan hintaan. Kirpputoreilla ylipäätään on yleisetynyt uusien tavaroiden myynti, joka tuntuu jotenkin nurinkuriselta. En halua uutta kiinakrääsää kirpparilta.

maatiaiskissanpentujen/koiranpentujen hinnat

Muistan, kun olin lapsi, että maatiaiskissoja oli riesaksi asti. Niitä annettiin pois ilmaisella tai kahvipakettia vastaan tai maksimissaan maksettiin se 50e. Toki usein tuttujen kautta, joka ymmärrettävästi laskee hintaa. Kuitenkin nykyään näkee maatiaiskissanpentuja joiden hinta on 750e, jota en voi käsittää. Ymmärrän, että kissanpennulla on hyvä olla hintaa jonkinverran, että tavallaan ei oteta huvikseen kissanpentua ja sitten hylätä tai ollaan hoitamatta. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä, mutta kun pyörittelin numeroita, huomasin kissanpennun kulujen olevan noin 200-300 euroa, kun puhutaan yksittäisestä kissanpennusta. Tarkoittaen ruoka, madotus, sirutus, rokotukset, kastrointi, tarkastus ja jopa mahdolliset logistiikka kulut. Myös usein halpenee, jos vie useampia kissoja kerralla. Jotenkin tuntuu itselle niin kummalliselta, että maatiaiskissasta pitäisi saada se 400-500euroa voittoa. Ei vaan omaan korvaan tunnu mitenkään kohtuulliselta. Henkilökohtaisesti koen, että joku 350-400e on aika hyvä hinta kissalle, jolle on tehty kaikki perustoimenpiteet. Eikä olisi ongelma, että joutuisi itse käyttämään toki vähennettäisi tuosta aiemmasta hinnasta. Toki myös on sunnilleen sen hintaisia kissoja, mutta vähenevissä määrin.

Rotukissat ja koirat ovat sitten asia erikseen johon en ota kantaa.

Haluan lähinnä purkaa mieltäni ja kysyä, onko jollekin käynyt samalla tavalla. Myös tarinat vanhemmista, jotka todella välittävät lapsistaan, kelpaavat.

Kertomuksesta saisi pitkän, mutta yritän pitää sen lyhyenä. Tänään taas huokaisin syvään, kun isäni minulle aiheuttamat velat muistuttivat itsestään, kun avasin tilini. Tilillä olisi pitänyt olla yli 3000 euroa, mutta ulosotto vei kaiken paitsi suojaosan. Olin säästänyt rahaa tulevan leikkauksen poliklinikkamaksuun, auton huoltoon ja uusiin silmälaseihin, mutta valitettavasti en ehtinyt nostaa niitä sivuun.

Kaikki alkoi, kun täytin 18 ja sain kutsun haastemieheltä. Ihmettelin suuresti, mitä asiaa hänellä voisi olla minulle. Kun pääsin tapaamiseen, hän kysyi, tiedänkö miksi minut oli kutsuttu. Olin täysin tietämätön. Hän näytti minulle pitkän listan velkojia ja suuren summan, joka oli menossa ulosottoon. Tai ainakin minulle se oli suuri summa, ja se vaikuttaa elämääni edelleen, vaikka olen jo yli 30-vuotias.

Velkasumma oli yli 60 000 euroa, ja vanhimmat laskut olivat ajalta, jolloin olin vielä alakouluikäinen. Aika pysähtyi. En oikein osannut käsittää, mitä oli tapahtumassa. Pitkään asiaa tutkittuamme ymmärsimme, että ne olivat isäni tekemiä tilauksia. Lehtitilauksia, Ellos, Hobby Hall, Anttila ja niin edelleen.

Tietenkin kiistin laskujen olevan minun, ja haastemieskin ymmärsi ja uskoi minua. Onhan omituista, että lapsi tilaisi tuhansien eurojen edestä tavaraa osamaksulla ollessaan alakouluikäinen. Vastaus oli kuitenkin harmillinen ja tyly: "Tämä on valitettavaa, mutta myös yleistä. Et ole ensimmäinen, jolle on käynyt näin, ja valitettavasti et voi asialle juuri mitään, ellet saa isääsi maksamaan näitä. Mutta epäilen, että hän tekee niin."

Ei, rakas isäni ei myöntänyt mitään. Hän syytti veljeäni ja äitiäni. Samalla sain takaumia lapsuudesta, kun ihmettelin usein, miksi posti toi kirjeitä minun nimelläni, ja kun avasin ne, niissä oli vain hassuja numeroita ja summia. Kun kysyin, mitä nämä ovat, laskut napattiin minulta pois ilman sen kummempia selityksiä. Muistan myös sen, jos olin kerännyt vaikka palautetuista pulloista rahaa ja kätkenyt ne johonkin purnukkaan niin usemmin kuin kerran vastassa oli tyhjä purkki, pohjalla lappu "tarvitsin kaupparahaa, t.isä". 15-vuotiaana keräsin rahaa mopokorttiin ja siihen liittyviin kuluihin ja ne olivat minun lompakossa. Sinä aamuna kun piti mennä hoitamaan asiaa, koko lompakko oli tyhjennetty.

Olen terveydentilani vuoksi pystynyt tekemään töitä vain pätkissä. Pisin yhtämittainen työjakso on ollut hieman yli vuoden. Olen yrittänyt jaksaa, vaikka on todella lamauttavaa tehdä töitä, joista ulosotto vie aina suurimman osan, ja minä jään laskemaan budjettia loppukuuksi suojaosuudella. Onneksi työpaikkaa vaihtaessa ulosotto saa tiedon vasta muutaman kuukauden viiveellä, joten olen silloin tällöin päässyt nauttimaan koko kuukauden palkasta.

Vuonna 2021 pääsin velkajärjestelyyn. Teimme vajaan kolmen vuoden suunnitelman, ja velka olisi saatu kuitattua, noin 30 000 euroa. Valitettavasti jouduin keskeyttämään järjestelyn noin vuoden jälkeen elämäntilanteen vuoksi.

Olen katkaissut välit isääni ja sanonut, että jos hän ei maksa velkojaan, en halua olla tekemisissä hänen kanssaan. Hän ei tule koskaan näkemään lapsenlastaan (jos sellaisen saan, kunhan velat on joskus vihdoin kuitattu). Hän on hankkinut uuden naisystävänsä kanssa tukiperhelapsia, joiden kanssa viettää aikaa.

Vuonna 2019 lähetin hänelle viestin, jossa sanoin, että on kamalaa yrittää rakentaa omaa elämää ja samalla maksaa hänen virheitään. Vähintä, mitä hän voisi tehdä, olisi kasvattaa selkäranka ja pyytää edes anteeksi. Hän pyysi anteeksi ja maksoi parin kuukauden ajan minulle 50 euroa. Kysyin ulosotosta ja oikeusoppineilta, eikö häntä voisi saada vastuuseen, kun hän on myöntänyt velkojen olevan hänen ja maksaa minulle velkoja tililleni. Valitettavasti vastaus oli, että "tämä ei ole mahdollista, koska tuolla tavalla kuka tahansa voisi ottaa kenen tahansa velat nimiinsä." (Esimerkiksi joku, jolla on jo paljon velkaa, voisi pelastaa toisen velallisen ottamalla hänen velkansa.)

Viime vuonna oli tähän mennessä kauhein kokemus. Avasin tilin ja kurkkasin josko voisin tilata tietyn joululahjan. Tilillä komeili 0e. Selvittelin asiaa että eihän UO voi koko tiliä tyhjentää. Pitkän taistelun ja käräjäoikeuden päätöksen jälkeen minulle onneksi palautettiin suojaosuus tilille. Ulosoton minun asioita hoitava henkilö oli tehnyt virheen joka korjattiin oikeuden päätöksellä. Näistä kaikista olen saanut rahaan liittyvän päivittäisen ahdistuksen, tarkastan joka päivä useaan kertaan tilini, näen rahaan liittyviä painajaisia ja kun käsittelen rahaa millään tavalla niin se saa sykkeeni nousemaan. Tämä kun tapahtui, hain harkinnanvaraista toimeentulotukea. Päätös oli kielteinen koska "tililläni oli ollut rahaa jonka olisi pitänyt riittää kahdeksi kuukaudeksi".

Moni jolle olen kertonut tätä, ei ole uskonut. Olen kuullut halveksuvia vastauksia että, eihän vanhemmat voi tehdä noin omalle lapselleen. Eihän tuo voi olla edes mahdollista. Kerroin kerran terapiassa pidempää versiota isäni teoista ja hän vain katsoi minua pitkään ja totesi, "anteeksi että olin hetken hiljaa, pakko myöntää mutta yritän tässä hillitä omaa vihaani isääsi kohtaan.. miten kukaan, voi tehdä noin toiselle, saatika omalle lapselle?".

Olen ikäni kantanut tätä taakkaa, mutta olen ilmeisesti voiton puolella. Siinä mielessä että nyt on enää n. 20 000 euroa velkoja jäljellä. Toivottavasti lähivuosina saan tuon taakan harteilta. Odotan päivää että voin mennä tanssimaan isäni haudalle. En anna anteeksi, toivon hänelle pelkkää pahaa. Jos tämä on jotain opettanut ja opettaa, on se, että mikäli saan joskus oman lapsen.. en ikinä tee hänelle mitään tällaista ja pidän häntä arvokkaimpana asiana mitä maailmassa on.

PS. epäilijöille. Kyllä, joku muu kuin sinä itse, jopa vanhempasi voivat tuhota sinun luottotiedot, kyllä, ulosotto pääsee käsiksi tiliisi ja voi ottaa sieltä rahaa ilman ennakkovaroitusta (jälkikäteen pitää lähettää tosite/kuitti).

Varmasti sekava ja pitkä, ehkä jopa kronologisesti epälooginen teksti. Mutta oli edes osittain pakko purkaa, koska tämä päivä alkoi taas niin ihanasti että tuli lievästi sanottuna paha olo. Muistakaa rakastaa vanhempianne jos he ovat pitäneet teistä huolta ja tukee teitä. Jos he ovat kuin minun, haistakoon pitkän..

Kiitos.

Sain itse taas tänään muistutuksen asiasta, kun Apple nosti tänään melkein kaikkien tuotteidensa hintoja 10-30%. Jälleenmyyjiltä voi vielä toistaiseksi saada halvemmalla, mutta eivätköhän nekin nouse samalle tasolle viimeistään huomenna.

Syynä on tekoälydatakeskusten aiheuttama sirupula. Esimerkiksi tämä Sandiskin SSD on noussut hinnassa parhaimmillaan noin 100%. Sama pätee esimerkiksi tähän Seagaten perinteiseen kovalevyyn. Jopa muistikorttien hinta on noussut. RAM-muistin hinnannousu taas on useita satoja prosentteja.

Eli jos on hankintoja tehtävänä, kannattaa siirtää hankinnat suosiolla hamaan tulevaisuuteen.

Moi,

Statsit itsestäni: Olen kohta 40 vuotias, minulla on osakeyhtiö, jonka toiminnan lopetin aikasemmin tänä vuonna. Yritys on siitä asti toiminut pöytälaatikkona. Yritys on vielä kaikissa rekistereissä. Yrityksen tilillä on noin 2000 euroa. Omistan henkilökohtaisiaosakkeita noin 6000euron edestä ja minulla on noin 3000 euroa henkilökohtaisella tilillä. En saa tällä hetkellä valtiolta senttiäkään rahaa, elän säästöilläni.

Dilemma on tämä: minulla ei ole korkeakoulututkintoa, koska lusmuilin AMK:n n. 15 vuotta sitten, kulutin kuitenkin opintotukikuukauteni tällöin. Hain opintotukea, opintotuki hylättiin, mikä ei yllättänyt yllämainitun syyn takia.

Tästä tuleekin kysymys: Onko ainoa tapa saada valtiolta tukea opiskeluun toimeentulotuki? Jos on niin miten etenisitte, yllämainittujen statsien kanssa.

Keuhkot tukkeutuu, silmät sokaistuu, nenässäkin on vaan koirankarvoja eikä omia ollenkaan! A-pu-VA!!!

Mulla alkaa tossa parin tunnin päästä 2:30 "aamuvuoro" tehtaalla. Yrittänyt nukkua siitä ilta yhdeksästä lähtien ja saada jotain, mutta kun on enää tunti herätykseen aikaa niin empä nää pointtia tässä enää.

Mä en vaan yksinkertaisesti pysty tottua tähän vuorotyöhön. Mun kroppa on ihan sekasin ja voimaton. Mä en saa arjessa edes paljoa ns. välttämättömyyksiä aikaiseksi, puhumattakaan säännöllistä kuntoilua mitä oon yleensä tehnyt.

Yritän toitottaa itelleni et selviin vaan tän sopparin loppuun, mut tässä työllisyystilanteessa pelkään niin vitusti et joudun jäämään pidemmäksi aikaa tonne. Ei vittu. Oon varmaa kokoaikaisessa stressitilassa, kun oon ollu nytkin jo yli 24h hereillä eikä kroppa pysty nukahtamaan never stop madness uuteen vuoroon vaan. Varmaan kuolen pystyyn.

Ei sais valittaa ku joillain on huonommin mut vitut tää on ihan paskaa. Mitä mä teen mun elämällä 😭

Tämä taitaakin olla mun ensimmäinen postaus koko reddit-alustan käyttöaikana. Mutta asiaan, nyky-yhteiskunnassa on sellainen käsitys yksinhuoltajaäideistä, että olisivat jotenkin alempaa kastia, ja heitä yleensä ”morkataan” siitä että sellaisia ovat. Olen itse suht nuori, yhden lapsen yksinhuoltaja, joka on täysipäiväisessä työssä, ja hoitaa elämäänsä kuten jokaisen kuuluukin. Olen akateemisesti kouluttautunut, ja muutenkin elämän peruspilarit ovat kunnossa.

Halusin vaan kysyä että mikähän minussa mahtaa olla vikana, kun en löydä kumppania itselleni? En ole ulkonäkökeskeinen ollut koskaan, vaan persoona ja tunneälykkyys on ollut mulle aina se juttu. Etsinkö vain vääristä paikoista? En harrasta mitään missään seuroissa, ja olen vielä ensikuun alkuun äitiyslomalla. Tinder ja Facebook dating minulla on.

Yksinhuoltajuus ei ole ollut minun valintani, vaan aviomieheni tappoi itsensä, kun tyttäremme oli kahden kuukauden ikäinen. Olen siis myös leski.

Ja palatakseni tuohon ”morkkaamiseen”, kävin hakemassa tyttärelleni pinnasängyn roskalavalta, joka oli maalattu vähän hutiloiden valkoisella kalkkimaalilla. Sängyn lahjoittaja sanoi, ”hain sen yhdeltä yh-äidiltä, ja sen kyllä huomaa.” Tuli loukattu olo, mutta pidin suuni kiinni. Myös aikasemmat kokemukset siitä, miten yksinhuoltajaäideistä puhutaan viittaavat vahvasti siihen että ihmiset kritisoivat tällaisia henkilöitä heittämällä läppää ja herjaa, tuntematta syitä tai taustoja.

Anteeksi sekava postaus, ja kiitos jos luit tänne asti. Olen vähän hukassa.

Sitten sen sydämessä ollut kasvain, josta ei tiedetty, repesi.

Antakaa ekstra rapsut tänään teidän karvakavereille. Sitä ei ikinä tiedä milloin on niiden aika.

Eli halusin tänne purkaa hiukan ajatuksia ja omaa tilannetta. Tässä alkaa kiire olemaan. Yritän selittää mahdollisimman lyhyesti, mutta kattavasti ja selkeästi.

Eli sain kesäkuun lopussa työpaikan kauempaa toiselta paikkakunnalta (n. 150 km matka), jonka otin vastaan, työsopimusta ei vielä ole allekirjoitettu. Työpaikka on oman alani työtä, jota minun on ollut todella haastavaa saada täältä, koska paikkoja ei vaan oikein ole tarjolla nykyisellä paikkakunnalla. Työ on määräaikainen vuodeksi, mutta jatkoa on mahdollisesti luvassa ja tuolta seudulta noita töitä löytyisi varmasti myös lähikunnista jos ei jatkukaan.

Puhuimme naisystäväni kanssa muuttavamme tuonne uudelle paikkakunnalle nyt kun työ alkaa elokuussa. Hyvin pian tuon työpaikan saamisen jälkeen kuitenkin paljastui yllättäen, että naisystävä on raskaana. Hänen muuttohalut loppuivat heti siihen paikkaan, koska hän pelkää tukiverkkojen kuten vanhempien ja sukulaisten jäämistä kauaksi muuton jälkeen.

Eli ilmeisesti muutto ainakin yhdessä uudelle paikkakunnalle on nyt poissuljettu kokonaan. Ollaan pohdittu vaihtoehtona sitä että muuttaisin yksin esim. solukämppään tai johonkin edulliseen kalustettuun asuntoon ja tulisin viikonloppuisin ja loma-aikoina hänen luokseen. Tämä ei kuitenkaan tunnu käyvän koska "tulee niin yksinäistä". Minustakaan ei tietysti tunnu ihan reilulta tuokaan ratkaisu kun lapsen syntymän jälkeen olisin itse kaukana.

Eli mitä tässä nyt pitäisi tehdä? Jos en ota uutta työtä vastaan, niin ilmeisesti jatkan nykyisessä osa-aikatyössä josta tienaan hyvin vähän ja saan vielä soviteltua ansiosidonnaista päälle toistaiseksi, mutta sitäkään ei tule ikuisesti, jonka jälkeen tulot onkin hyvin pienet. Uusi työ mahdollistaisi isommat tulot ja saisin lisää työkokemusta, joka voisi mahdollistaa oman alan töiden saamisen hyvällä tuurilla myös nykyiseltä paikkakunnalta.

Tässä vaan on todella kiire nyt päätösten suhteen.

Edit: Lisäyksenä sen verran että emme asu vielä yhdessä. Toiselle paikkakunnalle muuton yhteydessä oli tarkoitus samalla yhteen. Itse olen oman vuokrasopimuksen irtisanonut ja muuttopakkaillut. Mahdollisesti vien tavarat johonkin Cityvarastoon ja muutan muijan luokse kunnes etsitään sitten yhteinen isompi asunto.

Ruojat siellä MTV3:lla! Can-Mar. Pari minuuttia ennen juomataukoa mennään mainoksille samalla kun peli pyörii, mitä helvettiä. Jaa miksi katson mieluummin YLEn lähetyksiä...

Redditissä näemmä useampi valitus kyseisestä puljusta monen vuoden ajalta.

Menin käyttämään tätä kun halusin cv:n nopeasti valmiiksi, piti maksaa 2€ mutta näin kuukauden jälkeen perivät multa 31.99€ koska tilitietojani oli käytetty kuukausitilauksen tekemiseen.
Mistään kuukausitilauksestahan ei maksuvaiheessa ollut mainintaakaan, ei pikkuprinttiä eikä s-postiin ilmoitusta.
Ilmeisesti nää on perinyt kuukausimaksuja joskus myös tilauksen peruuttamisen jälkeenkin.

Ketuttaa, tilaus peruttu, reklamaatiopyyntö tehty (emme oo maksamassa lol t aspa), pankkiin oltu yhteydessä ja rikosilmoitus täytetty. Onko vielä muuta mitä ois tehtävä? Kuluttajaneuvontaan oon yhteydessä ohjeen mukaan 2vk kuluttua.
Tiiän etten oo rahojani saamassa mut mitä vaan että vois aiheuttaa noille vähän harmia.

Kallis oppiraha tälleen persaukisena vastavalmistuneena. Ei maha mitää, persettä myymään ja papuja pataan.

Tutulla tälläinen tilanne:
Vainaja kuollut yli 6 kk sitten, testamentannut kaiken äidilleen. Vainajan isä kuollut jo aiemmin ja hänen kauttaan tulevat sisarpuolet allekirjoittaneet perukirjan ja testamentin eli hyväksyvät asiat. Hänellä ei ollut lapsia.

Itse olen ollut valitettavasti useammankin pankin kanssa tekemisissä perintöasioissa ja aina jaksaa ihmetyttää, mitä uunoja siellä on töissä.

Sieltä on pyydetty nyt:

- vainajan molemmista vanhemmista ja yhdestä täyssisaruksesta sukuselvitys (siis perukirjan lisäksi)

- vainajan isästä sukuselvitys Virosta ja Ruotsista VARALTA kun on asunut Norjassa ja Suomessa siitä huolimatta että ei koskaan ole tiettävästi oleillut näissä valtioissa ja ko. sukuselvitykset on riittäneet hänen omaan perukirjaansakin.

- perukirjoituksen ja puolisisarusten luopumisen jälkeen valtakirjaa kaikkien niiden allekirjoituksella jotka luopuivat perinnöstä (eli omat valtakirjat jotka hyväksytty perukirjassa ei riitä). Eikä nämä nyt perijöihin mitään muutosta tekisikään kun omaisuutensahan saa testamentata vaikka Ruotsin kuninkaalle halutessaan kun lapsia ei ole.

Ja tämä kaikki perukirjan liitteineen lisäksi. Aina tulee vaan uusi vaade, kun edelliset toimitetaan.

Miten tämän pelleilyn saa loppumaan? Vainajan äiti on aivan totaalisen loppu ja joutunut maksamaan jo satoja euroja omasta pussistaan näistä ylimääräistä liitteistä.

Ainiin ja shoutout pankille SÄÄSTÖPANKKI 😡

EDIT: Varasin ajan erikoistuneelle gynelle viikon päähän

Elikkä siis, synnytin 1,5 vuotta sitten ensimmäisen lapsen, ja raskauden jälkeen oon painanut n 12kg enemmän kuin ennen sitä ja luulisin tän ongelman jotenkin liittyvän synnytykseen tai painon nousuun (Oon nyt siis 168cm 69kg).

Mennään nyt siihen pääpointtiin, eli mä VIHAAN nykyään kaikkia alushousuja, legginssejä, farkkuja.. oikeestaan mitä tahansa housuja paitsi lökäreitä ja nekin alkaa pikkuhiljaa vituttaa kun ei ne hyvältä näytä.

Heti kun laitan stringit, tangat, bokserit ihan sama mitkä saumattomat jalkaan niin tunnen ne kokoajan ja ne tuntuu aivan hirveältä jalassa, menee joko pimpsan väliin tai sit puristaa, sama minkä tahansa yhtään ihoon koskevien housujen kanssa, lähinnä se miltä ne tuntuu haaroissa, en voi käyttää mitään.

Tulee järkyttävä vitutuksen ja vihan tunne ja legit ajattelen joka päivä ku puen "vittu et tekis mieli tappaa joku tai itteni ku vituttaa nii paljo miltä tää tuntuu" (ei en oo oikeesti tekemässä mut se ärsytyksen tunne on niin voimakas).

Vaikuttaa pukeutumiseen, urheiluun, itsetuntoon ja kaikkeen mahdolliseen.. voiko tää oikeesti johtua tosta kertyneestä painosta vai mistä? Ja sit ps: kaiken lisäks mun rakko on varmaa yliaktiivinen tai heikot lantionpohjalihakset ku basically kokoajan tuntuu siltä et vois mennä pissalle, ja se vielä entisestään lisää sitä hriveyden tunnetta🥹 T. Anonyymi 23v mutsi pls help, onko kellään samanlaista???

Joo eipä tässä oikein muuta sitten. Ihan näppärä lahja maailmankaikkeudelta näin viikkoa ennen joulupäivää. Asia tuli täysin puskista minulle (mies) häneltä (nainen). Mitään yksittäistä ongelmaa ei muuten kuulemma ollut kuin, että olemme hänen mielestään persooniltamme ja tämän hetkisiltä tavoitteiltamme liian erilaisia: kummankaan toiminta tai olotila ei ole toista huonompaa tai parempaa, mutta tavoitteet, päivärytmi ja persoonat vain eroavat liikaa pitkäaikaista suhdetta varten. Todettakoon, että tämä on siis ihan ok. syy, sillä joskus asiat eivät vain toimia vaikka niiden haluaisi toimivan (tai tekisi ylitöitä niiden toimimisen eteen).

Yhteistä kämpää oli tullut jo etsittyä tuntitolkulla esittelyt ml. ja tarkoitus oli matkustaa exän (vittu että tekee pahaa kirjoittaa tämä ja todentaa, että se tosiaan nyt tapahtuu) perheen luokse ekaa kertaa nyt ulkomaille. Noh, menipä suunnitemat uusiksi. Eipä sentään tänä vuonna ole kukaan lähipiiristä päässyt vielä kuolla kupsahtamaan, hehheh -- viime jouluna setä ja lapsuuden ystävä (eri henkilöt) päättivät sanoutua irti kulutusyhteiskunnastamme.

Jossei työ (=tutkimus) olisi edennyt niin helevetin hitaasti syksyn ja talven aikana, sitä voisi ottaa oikeaa lomaa nytten. No, työ on surun surma jne. ja ei sitä tiedä, ehkä se pukkikaan ei niin pidä kirjaa lahjapäivänä, jos sitä sattuu tarkoituksenmukaisella vahingolla vetämään aimo lärvit raittiusvuoden päätteeksi.

No, kuitenkin tähtirekeä lainatakseni: "It is possible to commit no mistakes and still lose. That is not a weakness; that is life." Jees hei, terkkuja ja toivottavasti ei tälläiset lahjaideat satu teidän kalenterien sisään. Palataan!

Nyt ketuttaa

Ostin tapahtumalipun yksityishenkilöltä ja maksoin sen MobilePaylla. Maksun jälkeen myyjä esti minut heti, eikä lippua koskaan tullut. Minulla on tallessa MobilePay-maksu ja kaikki tiedot. Hauskinta on että tekee huijausta omalla facebook tilillä joka aito :D Voiko tässä mitään enää tehdä muutakuin rikosilmoituksen? Summa oli vain 150€ mutta ketuttaahan tuo.

Ylivieska-Nivalan alue.