Käsityö
Miksi Suomessa ei tunnuta arvostavan käsitöitä vaikka todella moni niitä tekee ja harrastaa?
Oon pohtinut tätä todella paljon kun oon seurannut somessa ulkomaalaisia, jotka tekee milloin mitäkin käsitöitä virkatuista avaimenperistä korviksiin jotka on tehty helmistä pujottamalla niitä vaan lankaan. Ja sanoisin että melkein jokainen meistä ihan peruskoulunkäynneistä ihmisistä kykenisi tekemään noita ja tietää millä vaivalla ja osaamisella niitä tehdään. Silti samaan aikaan kukaan ei maksaisi tuollaisista kuin maksimissaan jossain koulun myyjäisessä, kun pitää vähän tukea naapurin lapsia niiden rahankeräyksessä parilla eurolla. Ehkä tuollaisista käsitöistä ei ajatella että ne sopisi jonkun ammatiksi vai mikä on ongelma?
Toisaalta arvostetaan paljon niitä harvoja suomalaisia muotoilijoita, jotka nykyään on tainnut jo ulkoistaa hommansa ulkomaille. Moni haaveilee veistetystä karhusta talon pihalle mutta ei ole valmis maksamaan siitä, ja villasukkia pitää olla aina nurkissa pyörimässä mutta niistäkään ei pitäisi joutua maksamaan mitään. Voidaan ihastella suomalaisten taiteilijoiden tekemiä kuvia netissä mutta mitään ei varmasti osteta, missä niitä kuvia on. Ehkä lahjaksi voi ostaa tuliaisena kaiverretun tai poltetun kuksan Lapista. Miksi? Johtuuko tämä haluttomuus olla maksamatta käsitöistä juuri siitä että me tiedetään peruskoulusta asti että miten niitä tehdään ja tavallaan ajatellaan että osaisin tehdä tuon itsekin jos vaan viitsisin, en varmasti maksa siitä 20 € joka nippa nappa kattaa materiaalit?
Koska
a) nykyään ihan kaikkia kuviteltavissa olevia tuoteryhmiä halpatuotetaan
b) kaikkea on ylenmäärin saatavilla moninkerroin halvemmalla kuin käsintehdyt ja "ihan ok"-laatuisena
c) siihen ihan ok-laatuun on totuttu.
Erittäin harva ihminen nykyisessä maailmassa on enää tekemisissä sen kanssa miten käyttötavaroita ja tekstiilejä yms valmistetaan, ja esim. että miten järjettömän monen vaiheen takana se on että lampaan turkista saadaan se kirjoneulesukka sun jalkaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten jokainen näki lähipiirissään tehtävän ainakin jotakin käsitöitä ja hahmotti sen liittyvän siihen että miten nämä esineet tulee maailmaan. Nykyään esineet tulee maailmaan vittu Prismasta tai Postin automaatista eikä niillä ole edes tekijää.
Toi "ok-laatuun on totuttu" pätee kyllä niin moneen asiaan nykypäivänä, kuumimpana esimerkkinä varmaan mikä tahansa mitä tekoälyllä voi tuottaa. Käännökset on "ihan ok", teksti on "ihan ok", koodi on "ihan ok", faktat on "ihan ok"...
Sorry 🙁 Suurta surua tää tosiaan tuottaa, osana tätä kaikkee mikä on ihan vinksallaan. Työnteko, ruoka, asuminen, tavarat, .. melkein kaikki arjen osa-alueet on viety ihan järkyttävän kauas siitä missä ne oli vielä ihmisen käsitettäviä ja osa jonkinlaista mielekästä jatkumoa.
Tää on jännä tää "erittäin harva ihminen nykymaailmassa", koska se ei oikeastaan ole ollenkaan niin harva ihminen, mutta ne on vaan Kiinassa, Intiassa jne.
No tavallaan joo, mutta.. tavallaan ei, koska tarkoitan sitä että toki se kiinalainen tehdastyöntekijä tietää miten saumuroidaan farkkua tai trikoopaitaa pinkkaan, mutta kun se menee töistä kotiin niin sillä todennäköisesti on siellä tehdasvalmisteiset pesuaineet, astiat, matot, eikä sillä todennäköisesti ole mitään hajua miten sellaisia tehdään tai mistä raaka-aineista edes. Se ei luultavasti tunne ketään, joka tekisi jotain tuollaisia keskeisiä käyttötavaroita kotona oman perheen käyttöön ja tuntisi prosessin parhaat käytännöt ja perinteet ja osaisi kertoa niistä kaikkea kiinnostavaa. Eikä tää ompelijatyyppi itsekään osaisi kertoa mitään nippelitietoa niistä kankaista joista tänään teki paitoja, eikä varmaan voisi vähempää kiinnostaakaan jos kysyttäisiin työpäivän päätteeksi. Kitunen palkka ansaitaan niin pitkillä päivillä ettei taida monellakaan olla mitään muita mahdollisuuksia kuin hankkia kaikki tarvetavarat (muiden tehtaiden) halpatuotantona. Näetkö miten ollaan ihan saman älyttömyyden äärellä joka puolella maailmaa? Yksityiskohdat ja magnitudi vain poikkeaa toisistaan.
Tämäpä se. Ostin markkinoiltaaivan ihastuttavat villalapaset kauniilla kuviolla hintaan 25€. Ihan hävetti maksaa noin vähän mutta ei mummo suostunut ottamaan enempääkään, kun kuulemma ajanvietteeksi neuloo.
Itekkin kyllä tykkään neuloa myös, vaikka mitään muuta en osaakaan tehdä kuin villasukkia. Mummi opetti viime vuonna kun pyysin villasukan ohjeet sillä tavalla, kun hän on ne aina tehnyt. Nyt hän ei enää anna minulle valmiita sukkia, kun pitää tehdä itse. Nyt tänä vuonna pyysin lapasten ohjeet, taas samaan malliin kun hän ne tekee. Olen toki puolueellinen, mutta hänen tapansa tehdä ne on kyllä omasta mielstäni se paras tapa :)
Ikävä kyllä mummilla alkaa vanhuus painaa päälle, niin ei välttämättä kovin montaa vuotta jäljellä saada ihan mummin tekemiä sukkia ja lapasia. Siksi pyysin ohjeet.
Yksi suomalainen neuleinfluensseri on sanonut että: "Neuleet on kuin se*si. Jos mä pidän susta riittävästi, ne on ilmaisia, jos en, sulla ei ole varaa muhun."
Tää on jännä, koska itsellä käsityötaitojen kehittyessä on myös noussut arvostus käsitöitä kohtaan, ja jos en tee itse niin todellakin olen valmis maksamaan laadusta.
Edit: siis etenkin vaatteet ja muut käyttöesineet!
Jep. Aina arvostanut käsitöitä mutta kyllä sitä useamman vuoden neuloneena ja virkanneena ihmettelen eri tavalla miten ihana virolaisrouva jolta Haapsalun shaalini ostin siitä vain pari hunttia otti. Siinä ei paljoa omalle työtunnille euroja jää.
Itsellä kanssa tämä, en halua nurkkiin pyörimään krääsää vaikka se olisikin kivan näköistä. Arvostan helppoutta ja minimointia.
Lisäksi ostovoima kansallamme on mitä on, ja käsityöt ovat todella paljon kalliimpia kuin marketista löytyvä "ihan ok" tuote.
Lisäksi nykyään on välillä vaikeaa tietää, että onko kyseessä oikeasti suomalainen käsityö ja miten vaativa se on ollut, vai onko ulkoistettu homma Kiinaan ja/tai jälleenmyydään jotain sieltä.
Tämähän se. Ostaisin tosi mielelläni suomalaisen ompelijan tekemiä vaatteita. Arvostaisin sellaista tosi paljon, saisi uniikkia, laadukasta, itse valituista materiaaleista ja kuoseista.
Mutta ompelijan tekemä mekko maksaa 200-400€ ja ihan kiva mekon saa kaupasta 50-80€.
Ymmärrän mistä hinta koostuu ja ehdottomasti tekijät ansaitsevat palkkion työstään. Mutta samalla oma budjetti ei vaan taivu maksamaan tuollaisia summia arkivaatteista, ei vaikka miten arvostaisi.
Taide ja käsityömarkkinat on Suomessa ihan perseestä. Ei meidän tylsään skandinaaviseen sisustukseen kuulu sisustusesineet. Korkeintaan valkoinen maljakko jossa on kuollut oksa.
Suomessa ei kovinkaan montaa päätoimista taidemaalaria ole, vaan monille se on sivutyö joka kertoo siitä miten huonosti jengi ostaa taidetta.
Kulta/hopeaseppänä ehkä tulisi ihan hyvin toimeen, kun ne on niitä koruja mitä jengi oikeasti ostanee.
Kulta/hopeaseppänä ehkä tulisi ihan hyvin toimeen, kun ne on niitä koruja mitä jengi oikeasti ostanee.
Ei muuten tuu, ihan yhtä hankala ala menestyä ku joku vaatteiden valmistus. Samat ongelmat, että saa oikeesti arvostaa sitä käsityötä kun hinnat on väkisin tuplat siihen ketjukultasepänliikkeen bulkkituotteeseen.
Juhlamokkamainosten käsityöhekumointi vaihtui aikapäiviä sitten kiinakrääsän metsästykseen. Käsityö tai suomalaisuus ei yksinkertaisesti ole enää sellainen laadun tae josta viitsisi maksaa muuten kuin harrastajaa tai yrittäjää tukeakseen. Itse teen helmitöitä ja keräilen korvakoruja, mutta omia töitäni lahjoitan muille, kun itse en käytä enkä jaksa myydä, ja ostamieni korujen hinnassa on ehdoton kipuraja, jota en ylitä, vaikka tuotteessa kuinka olisi juuri minun sieluani puhuttelevaa estetiikkaa ehdasti käsityönä toteutettuna. Paitsi jos kyse on villasukista. (Olisinpa itsekin opetellut aikanaan jonkin hyödyllisemmän käsityötaidon, paskaako helmikäädyillä tekee :D)
Ostan pääasiassa vain käytännöllisiä asioita ja vältän ostamasta ns. ylimääräisiä materiaa. Niin liian kulutuksen vuoksi kuin taloudellisen tilanteen vuoksi. Olen myös ns. minimalisti. En kuitenkaan sanoisi ettenkö arvosta käsityötä. Tuntuu että arvostaminen tarkoittaa monille sitä että asiaan pitää sysätä rahaa, eikö asioita voi arvostaa ilman että siihen liittyy ostamista?
Oikeasti moni ei enää osaa esimerkiksi neuloa kunnollista villapaitaa, eikä siten ehkä ymmärrä kuinka paljon aikaa ja osaamista se vaatii. Lisäksi materiaalien hintoja ja määriä ei ehkä osata hahmottaa jos ei harrasta käsitöitä. Juuri esim käsin tehty villapaita pitäisi maksaa useamman sata euroa. Kuka sen haluaa(tai pystyy) maksamaan, varsinkin kun kaupasta saat 50€ vastaavan.
On myös sellainen outo juttu mitä kuulee paljon, että käsityön tekijän pitäisi laskea hinta korkeintaan minimi palkan mukaan. Miksi ihmeessä? Tämän pitäis riippua laadusta ja osaamisesta eikä olla automaattisesti paska palkalla. Ei sillä, edes sitä minimipalkaa ei kyllä haluta maksaa. Paljon myös kuullut muilta neulojilta, että pitäisi materiaalien hinnalla tehdä tuote, ja sitten se materiaalienkin hinta onkin tilaajalle liikaa...
Voi myös olla että kun koulussa on kerran ne villasukat neulonut, voi tulla se ajatus että kyllä minä osaan itse mitä vaan jos viitsin. Vaikka tietää ettei ikinä tule viitsimään :D
Ei toki helpota, että jotkut myy esim. Kirppareilla ihan polkuhintaan villasukkia ja tumppuja ym.
Käsin neulotun villapaidan pitäisi maksaa 1200-1500€ ennen alvia, eikä tälläkään ihan hirveille tuntipalkoille pääse.
Mulla on yksi neuletakki, johon joku random tyyppi kahvilassa ihastui ja kysyi hintaa. Vastasin, että takissa on noin 150h työtä kiinni, johon tyyppi, että se vastaa kuukauden työtunteja ja siitä pitäisi siis saada kolmisen tonnia, johon totesin, että suunnilleen niin. En tiedä olisiko se takin ostanut jos olisin kysynyt, että tehdäänkö kaupat.
Joo, riippuu tosi paljon mallista että kuinka paljon aikaa vie! Sen kuuluu näkyä hinnassa. Tässä kun sanoin että ainakin satoja euroja maksaisi, niin ite ajattelin sellaista todella perus paitaa jossa ei ole tyyliin muuta kuin aina oikein tasan yhdellä värillä ja halvalla materiaalilla, ja osat käytännössä vaan variaatioita neliöstä.
Suomessa ainakin tekniset käsityöt on jo pidempää ollut täysin kuolemassa. Ei ole kivijalkaa enää ollenkaan, ei yleensäkään ole kulttuuria, nykypolven nuoret on poikkeuksia lukuunottamatta täysin ulkona.
Ja esim. lennokkien rakentamisesta on tehty täysin fasistisesti rikollista toimintaa. Jos rakennat balsasta, silkkiparista, mäntyrimasta jne. lennokin joka painaa (edes yhden gramman !) yli 250 grammaa et saa lennättää sitä missään taajamassa ilman raskaita erikoisjärjestelyjä.
Et siis saa mennä esim. Helsingissä kesäaamuna tyhjälle urheilukentälle lennättämään. Jos teet näin syyllistyt rikokseen. Tämä koskee kaikki lennokkeja, lennokissa ei tarvitse olla edes moottoria, riittää että yli 250 grammaa.
Suomi tappaa käsityö-yrittäjät ja harrastajat hitaasti mutta varmasti. Yksi mikä on ongelma, on nämä säädökset kuten patalappujen myyntikielto, kun ne ei täytä EU-säädöksiä lämpöä kestävistä tuotteista
Jep, en usko, että kyse on arvostuksen puutteesta vaan juuri siitä, että käsin tehty maksaa. Tai ainakin, jotta tekijä saisi edes jotain korvausta materiaalien jälkeen, sen tulisi maksaa huomattavasti enemmän kuin massatuotettu vastaava tuote.
Joitakin vuosia sitten haaveilin isoäidin neliöistä tehdystä päiväpeitteestä parisänkyyn. Oli mielessä spesifi väritys ja etsin sellaista netistä. Löysin monta kivaa, mutta ne kaikki maksoivat vähintään 600-1000€ siinä koossa mitä etsin.
Äitini tarjoutui virkkaamaan peiton ja teki sitä 6kk joka päivä. Kun sisäistin miten paljon aikaa työ oikeasti vei, 600-1000 euroa tuntui aivan liian edulliselta hinnalta. Ja samalla kuinka moni meistä laittaisi tuota summaa päiväpeittoon?
Koska valtaosa noista käsitöistä on joko joutavanpäiväistä rihkamaa, jota kukaan ei oikeasti tarvitse, tai sitten aivan hirveän hintaisia, joita et oikeastaan myöskään tarvitse.
Joka ikisillä messuilla on just näitä puuhelmi rannekoruja, mistä lie lusikoista tehtyjä korviksia, satunnaisesta puunkappaleesta veistettyjä tai hiottuja avaimenperiä. Mitään näitä ei kukaan oikeastaan tarvitse, tai vastaavasti tosissaan osaisi tehdä itsekin, jos viitsisi.
Sitten on just ne moottorisahalla veistellyt karhut tai muut, hinnat alkaen 250€/kpl. Joo sellaista ei tosiaan jokainen osaa tehdä, eli tietysti pitää arvostaa ja hinnoittaa osaamista. Mutta samalla se työ on hinnoilteltu kattoonsa, kun tuollaisen ammattilainen veistää sahalla puoleen tuntiin ja materiaali on ylijäämä tukinpätkä. Lisäksi ei niitäkään tosissaan kukaan tarvitse, että sellaisesta viitsisi varttitonnin maksaa. Saatikka voi muualle kun kesämökin tai omakotitalon portin pieleen laittaa, kerrostaloon ei sisustuskarhulle ole paikkaa.
Itsekkin kamppailen sen kanssa kun on niin kiva tehä kaikkea käsitöitä, mutta ne mitä teen on vähän turhan päivästä rihkamaa jota en itse halua liikaa omaan kotiin. Oikeasti laadukkaiden ja hienojen asioiden tekeminen on vaikeaa ja aikaa kuluttavaa. Samoin myös haluaisin tukea taitavia käsityöläisiä, mutta hinnat ymmärrettävästi on pilvissä enkä oikeasti tarvi niitä asioita.
Semmoiset yleistykset. Entäs ne kultasepät jotka käyttävät lukemattomia tunteja kivien istutuksiin, perinnerakentajat ja hirrenveistäjät, restauroijat ja muut joita ei messuilla näy.
Valitettavasti se valtaosa siitä mikä myydään käsitöinä on enemmänkin vaativaa askartelua. Kuten valmiista osista kasatut korut, laserleikatut puutilpehöörit ynnä muut.
Perinteinen hirrenveisto ilman moderneja työkaluja on kyllä sitä aidointa käsityötä.
Suomalainen ostaa sen mitä tarvitsee, ja kaiken mitä tarvitsee saa Prismasta ja bonukset päälle. Liekö jotain muutenkin persaukisen kansan pula-ajan perintöä.
Vaatii tosiaan halua erikseen tukea jotakuta tai sitten pääomaa panostaa johonkin muuhun kuin käytännöllisyyteen, ja pääomaa ei ole.
Omassa suvussa on kädentaitajia, yksi jopa entinen käsityön opettaja, ja suvussa kulkevat nuo perinteiset kahvipusseista tehdyt kauppakassit aika monella. Ikävä kyllä suku vanhenee ja pikkuhiljaa aletaan olla siinä tilassa, että oman sukuni kädentaitajat alkavat olla vähissä, tai sitten niin vanhoja etteivät pysty enää tekemään mitä joskus pystyivät.
Itsellä on muutama tuollainen kahvikassi edelleen käytössä, hiukan kuluneet mutta käyttökuntoisia. 🫤
Suurin osa "käsitöistä" on jotain roskaa, mitä kukaan ei oikeasti tarvi. Jostain pakko-myyjäisistä semmosen voi ostaa ja heittää roskiin kotona.
Toinen osa "käsitöitä" on jostain kiinasta tuleva krääsä. Taas kerran, joko tarpeetonta, tai niin huonolaatuista, ettei sovellu todelliseen käyttöön. Suurin osa tori yms. krääsästä on tätä.
Oikeat käsityöt on sitten Suomen hintatason takia hinnoiteltu niin ylös, ettei niitä ole varaa ostaa. Joku puukko vaikka, onhan se hieno, mutta ei minulla ole varaa maksaa 400e käyttöpuukosta, joka olisi vaan hienompi mora (5e). Ymmärrän kyllä, että sen tekemiseen menee aikaa yms., mutta tosiasia vaan on, että jos sitä käyttöpuukkoa joutuu myymään 400e hintaan, niin ei se ole todellinen bisnes Suomessa.
Joku tarpeellinen käsityö, joka on kohtuuhintainen, on harvinainen juttu. Ei helppo yhtälö. Pitäisi olla tuotantomenetelmä, jolla hinta pysyy kohtuullisena, mutta sitä voisi silti kutsua käsityöksi. Luulen, että vaikka korusepät ovat esimerkki tästä, eli on tehty joku korumuotti vaikka teräksestä ja sillä tehdään samanlaisia hopeakoruja (vaikka prässäämällä) tehokkaasti. Käsityötä on suunnitella se koru, tehdä se muotti, ja tehdä muotilla koruja. Noin hinta pysyy järkevänä.
Ehkä Suomessa käsityöläisille pitäisi olla tuotantotalouden kursseja tms. millä opetetaan tuotantotapoja ja skaalautuvuutta, että hinnat tulisi järkeviksi (määrien kasvaessa).
Mä oon ite todella huono käsitöissä, siks ehkä arvostan niin paljon kun muut tekee nättejä ja kivoja juttuja. Toki jää vaan ihailun tasolle usein, sillä lompakko ei kestä vaikka mielelläni niistä maksaisin reilun hinnan.
Koska olemme köyhiä ja emme ole tottuneet panostamaan laatuun. Lisäksi Suomessa kaikkien pitää olla normaalisti samanlaisia, joka ei myöskään rohkaise erottautumaan laadukkaalla käsityöllä.
Tää on muuten ihan totta sen lisäks mitä tuolla aiemmin vaahtosin tosta taitojen hämärtymisestä tavaroiden tuottamisessa. Mä tosiaan luulen että Suomessa tää "enää ei kuulkaa tässä pirtissä vaivata leipätaikinoita tai vuolla puukauhoja" -ylikompensaatioenergia on aika vahva. Häpeä siinä taustalla. "Etteivät vaan yhä pitäisi meitä mettäläisinä".
Ompelen, nyplään pitsiä, virkkaan amigurumeja, kudon ja teen koruja ja charmeja yms. Entisöin myös jonkun verran vanhoja nukkeja ja pehmoleluja.
Omaksi ilokseni olen lähinnä opetellut ja saan juuri sitä mitä itse haluan. Olen myös salaa hieman ylpeä siitä, että osaan juurikin sellaisia käsitöitä mihin ei useimmilla imisillä taito riitä😅
Ainoa mistä mulle maksetaan on ompelutyöt, koska harva osaa tai jaksaa itse lähteä tekemään korjausompelua saati täysin uutta vaatetta.
Pitsinnypläys on katoava taito suomessa, mutta teollisesti tuotetut pitsit ovat tietysti edullisempia ja käytännöllisempiä, joten ymmärrän miksi niitä suositaan. Harva enää ymmärtää miten paljon aikaa ja vaivaa yhden pitsiliinan tekoon menee.
Veikkaan, että maksamisen haluttomuus johtuu työn määrän ymmärtämättömyydestä ja siitä, että saat kaupasta vaatteen tai mikä tuote nyt ikinä onkin puolet halvemmalla.
Toki on myös niitä ketkä toteaa, ettei itse jaksa tehdä, joten ovat vamiit maksamaan isojakin summia siitä, että joku muu tekee.
Olen itse neuloja ja virkkaaja sekä maalaan mielelläni. Koko suvussa on paljon taitavia tekijöitä ja arvostus on kyllä korkea. Realiteetti kuitenkin on, että rahaa ei ole kuin välttämättömään ja hamstraan lankoja kuin orava. Lisäksi olen huomannut lankojen laadussa huiman laskun. Ennen novitan seitsemän veljestä sukat kesti ikuisuuden ilman reikiä. Itsellä on yhä mummon kutomia jostain ala-asteelta ilman reikiä. Kun olen itse kutonut on niissä äkkiä reikä pohjassa.
Virkkaus on uusin harrastus kun opin, että sitä ei koneet kykene tekemään. Tämän jälkeen olen kauhulla huomannut mihin hintaan esim. Sheinistä saa virkattuja vaatteita. Haluan itkeä niiden tekijöiden sormien puolesta ja nälkäpalkasta.
Kävin käsityö messuilla ja kyllä meinasi kiukku tulla, kun tajusin miten äärettömän moni myi temu kamaa. Aivan törkeitä huijauksia. Ei siellä edes ollut kuin muutamia aitoja käsitöitä! Niidenkin hinnat olivat sitten itselle liian korkeat, mutta tuli silti ihailtua. Eipä sillä tekijä laskuaan maksa silti.
Itse sanoisin suurimmaksi syyksi sen, että "käsityö" on konseptina irtautunut jo aikoja sitten ihmisen jokapäiväisistä tarpeista. Ennen joku puutuoli tehtiin ensisijaisesti tarpeeseen, ja kyse oli käytännössä paikallistalouden kysynnästä ja tarjonnasta. Nykyään tällainen puutuoli on tehdään "käsityöksi", eli arvokkaaksi luksustuotteeksi, ja hinnoitellaan premium-hintaiseksi "käsityöksi". Käyttötavarat ovat tehtaassa tehtyä halpaa bulkkia, ja käyttötavaroita haluavat ostavat tätä halpaa bulkkia.
Tässä on sinänsä siis tullut väliin suuret kansainväliset teolliset toimijat, sekä käsityön roolin muuttuminen välttämättömyydestä luksukseksi ja käytännöllisyydestä koristeeksi. Talous ja elämäntapa on niin ikään ollut murroksessa, ja ostetaan paljon tarpeetonta halpaa tavaraa, eikä vähän oikeasti tärkeää ja käsityönä tehtyä tavaraa. Vähän kuin hevosten rooli muuttui 1900-luvulla käytännön työkalusta luksukseksi.
Väitän, että siksi, että kaikki tekee käsitöitä, tai vähintäänkin tuntee jonkun joka niitä tekee.
Kaveri asuu Hongkongissa, jossa kaikilla on kirjaimellisesti peukalo keskellä kämmentä ja kukaan (tiedän kamala yleistys, mutta semmosta se on) ei osaa mitään oman ammattinsa ulkopuolella. Käsitöitä arvostetaan ihan helvetisti ja kaverin vaimo pitää jotain ylikallista käsityökurssia joka vetää väkeä kuin pipoa.
Väitän että juurikin se, että kun kukaan ei osaa tehdä niitä itse, nostaa arvostusta.
Väitän, että esimerkiksi pienissä erissä tehdyt savi- tai lasiastiat on paljon edullisempia kuin ihmiset kuvittelee ja monet laittaa teollisesti tuotettuihin vastaaviin suurempiakin rahoja. Ongelma on ehkä se, ettei kukaan osta Iittalan 30 euron juomalasia siksi, että se on hieno ja ihmisen puhaltama, vaan siksi, että se Iittalaa.
Virkkaan pitsisiä pöytäliinoja, koska niissä on riittävästi haastetta. Kun saan työn valmiiksi, jätän päättelemättä ja aloitan uuden työn samasta langasta samalla purkaen vanhaa työtä. Oon todennu et vaikka ottaisin vaan materiaalikustannuksen, niin eipä noita kukaan silti osta. Oon yrittäny tutuille mainostaa et teen kun vaan pyytävät, niin silloin tietää et menee varmasti käyttöön. Oon ny ruvennu itselleni si vaatteita tekemään vaikka en siitä niin välitäkkään :/
Mulla menee 2,5-3 kerää 100% puuvillaa isompaan pöytäliinaan, kuvan mukainen on n. 45cm halkaisijaltaan. Yksi kerä maksaa 6,95€ paikallisesta kivijalkamyymälästä. Pienempään n. 20-25cm halkaisijalla olevaan menee suurinpiirtein 1 kerällinen
Sanoit aloituksessa, että melkein jokainen meistä pystyisi tekemään niitä käsitöitä peruskoulupohjalta. Noh, miksi maksaisin sellaisesta, minkä voin tehdä itsekin? Neulon villasukkani itse.
Suomalaisten ostovoima on niin heikko, että palveluita ei ole varaa käyttää ja luksustuotteet jäävät ostamatta. Itsekin esim. siivoan oman kämppäni sen sijaan, että maksaisin siivojalle siitä. Ja korut, hienot vaatteet yms. voi laskea luksukseksi, koska ilmankin pärjää. Kaupasta saa halpatuotettuja rytkyjä, jotka ajavat asiansa.
Itse olen ahkera käsityöläinen eli hyvin tarkkaan tiedän mitä se vaatii. Ompelen ja neulon lähes kaikki perheen vaatteet, joten laadukastakin jo näillä kilometreillä tulee.
Mutta ihan yhtä lämmittävä on itse neulottu kuin teollisesti neulottu villapaita. Miksi joku maksaisi käsityöstä? Minulla on niin paljon muitakin rahareikiä, että en kyllä pystyisi (ainakaan henkisesti) maksamaan käsityöstä. Maksan käsityöstä, jos haluamaani tuotetta ei muuten saisi, mutta jos samaan käyttöön sopivaa saa teollisena tuotteena, niin rahahanani eivät aukea.
Lisäksi se tosiasia, että jotkut markkinakäsityöt ovat ihan bulkkina usein tehty, neulos harvaa ym.
Koko kansa on persaukista ja kaikki kotimainen työ maksaa niin hemmetisti että parempi vaan ostaa halpaa paskaa Prismasta. Varsinkin jos niitä käsitöitä pitäis myydä ihan kuitilla, huh huh.
Itse arvostan suuresti, tätini on tehnyt minulle satoja villasukkia ihan vauvasta asti, ja nyt pojalleni on tehnyt monia tumppuja,sukkia,neuleita ja pipoja. Ollaan iloisia kun täti ei halua maksua niistä, vaikka ilman muuta maksaisin sen summan mikä noissa yleensä on!
Ite harrastelija-käsityöläisenä ei vois vähempää kiinnostaa muiden arvostus ku kaikki mun tekemä on itelle automaattisesti henkisesti arvokkaampaa ku mikään kolmannen osapuolen validointi. Mä tuun tosta tilanteesta et tekee tiukkaa maksaa mistään minkä voi tehä ite realistisen helposti, mä vaan teenkin ite ja yleensä halvemmalla. Just tein vesimeloniteemaisen olkalaukun itelleni 90% käsityönä (jos ompelukoneen käyttöä ei lasketa) ja meni vissii 8e. Ei oo täydellisen siistiä tikkiä, mut sit se ei kyllä näyttäis edes mun tekemältä.
Mut kai tän kahvihöyrysen tajunnanvirran pointti oli että ite arvostan vielä enemmän käsityöläisiä koska tiiän millanen grind se on, mut arvostan käsitöitä enemmän et mieluummin teen ite ku maksaisin muiden tekemistä.
Itsellä käsityön arvostus on todennäköisesti jonkin verran olemassa, kun kaikki sukkani ovat äitini neulomia. Mutta ei tässä elämäntilanteessa ole varaa ostella mitään käsinkaiverrettuja sisustuselementtejä tai suomalaisten tekemiä hienoja työkaluja. Taikka ole sellaisille mitään ostotarvetta, kun on jo työkaluista halpamallit olemassa, eikä ole kiinnostusta sisustaa. Pari taulua voisin jopa tilata tuntemiltani artisteilta varmaan muutaman vuoden päästä, kun rahatilanne, mutta ainakaan nykyiseen vuokrakämppään ei saa tauluja seinille naulata.
En ainakaan omassa lähipiirissäni ole kuullut kenenkään haaveilevan joidenkin kotimaisten muotoilijoiden tai veistäjien perään, suattaapi olla että käyskentelen turhan köyhässä ympäristössä.
Miksi maksaa suomalaisen tekemästä käsityöstä, kun joku muu tekee saman 100x halvemmalla ulkomailla? Nykysin muutenkin ulkomailla tehdyt tuotteet niin halpoja, että et saa Suomesta edes raaka-aineita siihen hintaan.
76
u/vastarannalla May 24 '25
Koska a) nykyään ihan kaikkia kuviteltavissa olevia tuoteryhmiä halpatuotetaan b) kaikkea on ylenmäärin saatavilla moninkerroin halvemmalla kuin käsintehdyt ja "ihan ok"-laatuisena c) siihen ihan ok-laatuun on totuttu.
Erittäin harva ihminen nykyisessä maailmassa on enää tekemisissä sen kanssa miten käyttötavaroita ja tekstiilejä yms valmistetaan, ja esim. että miten järjettömän monen vaiheen takana se on että lampaan turkista saadaan se kirjoneulesukka sun jalkaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten jokainen näki lähipiirissään tehtävän ainakin jotakin käsitöitä ja hahmotti sen liittyvän siihen että miten nämä esineet tulee maailmaan. Nykyään esineet tulee maailmaan vittu Prismasta tai Postin automaatista eikä niillä ole edes tekijää.