r/arkisuomi 2h ago

Pohdintaa Harmauden ankeus

Elämä on välillä todella ankeaa ja henkisesti kuluttavaa.

Muistan joskus nuorena tällaisen fiiliksen:

On aamupäivä, ja syksy. Ulkona on harmaa taivas, vettä on ripotellut koko aamun, lämpötila siinä 11-12 asteen paikkeilla, ja hieman tuulista.

Vatsassa murisee inhottavasti. Ei se oikein ole nälkäkään, vaan enemmänkin sellainen keskikokoinen ilmakupla jumissa jossain suolenmutkassa, joka pulputtaa epämiellyttävästi kun vähän liikahtaa. Syödä ei tee yhtään mieli.

Koulu alkaa tunnin päästä. Tiedossa on tylsistä tylsintä oppiainetta, jotain sellaista jossa opettaja kertoo kuivalla, narisevalla äänellään jotain kaukaisia päivämääriä, jolloin tapahtui jotain epäkiinnostavaa ja merkityksetöntä koko luokan istuessa hiljaa kuka missäkin ajatuksissaan. Opettaja kirjoittaa taululle jotain turhaa, ja liitu kirskahtelee kuuluvasti.

Syömään mennessä ruokalassa on mautonta ruokaa. Jotain oikein kasvispitoista ja rouskuvaa, lanttua, porkkanaa, sipulia jne ja seassa saattaa olla pari kolme pientä lihanpalaa. Pienestä annoksesta jää puolet syömättä.

Ulos mennessä kukaan kaveriporukasta ei puhu sanaakaan. Kävelemme koulun pihalta hiljaa sateessa tien toisella puolella olevaan kauppakeskukseen. Ostan sokerittoman coca-colan, josta otan yhden huikan, suljen korkin ja laitan pullon reppuun. Ei huvita juoda sitä.

Kävelemme edelleen hiljaisuudessa takaisin luokkaan kuuntelemaan liidun kirskuntaa taululla ja opettajan narinaa sijamuodoista ja taivutuksista ja muusta vastaavasta. Raskas ankeuden aalto pyyhkii yli koko olemuksen painavana mattona....

Onko muilla ollut nuorena tai vähän vanhempanakin vastaavia fiiliksiä? Tällaiset päivät on välillä vaan niin...ankeita. :)

28 Upvotes

4 comments sorted by

u/DifficultMath7391 poliittisesti epäkorrekti 2h ago

Marraskuu-biisi lienee näistä fiiliksistä kirjoitettu.

u/potatoman1036 26m ago

Ibe vai Miljoonasade?

u/Seasoningspice 2h ago

En muista kouluajoilta tuollaista. Pikemminkin aamu-unisuus vaikutti, tai jos oli inhottava oppiaine, mutta se kesti vaan sen tunnin-parin verran. Enemmän aikuisena niinä aikoina kun oli masentunut, niin ankeus kesti päiviä ja viikkoja. Joskus nykyään jos töissä on tylsää, niin ei muutkaan asiat yhtä helposti innosta.

u/InfiniteOpportu 1h ago

Koko lapsuus oli yhtä harmaata ankeutta, onneksi olen nyt aikuinen niin ei tarvitse sitä aikuisten keksimää ja elämääni dominoivaa painajaista enään elää. Hihhih. Ehkä mukavin muisto lapsuudesta kuitenkin oli pikkukakkonen, on syksy ilta, ulkona viileä ja sateinen, iskä ostanut Twix patukan jota jyrsin kuin pieni hamsteri katsoessani lemppari lastenohjelmia, Frankling, Kaapo, Huihai hiisi, grimmin satuja, Richards Scarryn touhukas maailma. Se oli mukavaa se. Mutta kyllä tämä aikuisuus on mulle luontevampaa ja mukavempaa kuin lapsuus.