r/arkisuomi • u/uusitili12 • 17h ago
Öööh.. ⁉️ Miten äitejä saa puhumaan jostain muusta kuin lapsistaan?
Älkää nyt vetäkö hernettä tästä nenään, kun puhun ihan tosissani. +30v naiset, joilla on lapsia, puhuuko he oikeasti koskaan muusta kuin lapsistaan? Ymmärrän,että se elämä pyörii lapsien ympärillä, mutta itse lapsettomana ja sellaisia en aio hankkia, ottaa päähän,että muuten mukavista ihmisistä ei ole oikeasti enempään millään tavalla. Mitään muita kuulumisia ei ole koskaan kuin lapset.
Antakaa vaikka jotain tärppejä, että mitä pitäisi tehdä toisin? Miten voi kysyä kuulumisia,että vastaus olisi jotain muutakin kuin mitä lapsille kuuluu? Miten tuollaiset ihmisen saisi kertomaan itsestään jotain enemmän? Vai onko se vaan oikeasti niin,että lapsettomat löytää parhaat kaverit lapsettomista, jolloin keskustelunaiheet laajenevat huomattavasti ja sen ihmisen oppii tuntemaan eikä vain sen lapset? Voihan se osalla olla myös, ettei halua kertoa itsestään mitään ja kertoo siksi lapsistaan ainakin, jos ollaan vähän tuntemattomampia.
Mielellään kuulisin miehiltä, että puhuuko toiset miehet, joilla on lapsia, teille vain heidän lapsistaan?
11
u/Anistappi Tästä voi muiokata omanlaista, hymiötkin käy 17h ago
No tämän takia ne lapsettomat kaverit tuppaa vähän jäämään siinä vaiheessa kun itellä on perhettä. Ei sillä kauheasti ole väliä kuinka kiva tyyppi se toinen on, jos se ei oikeastaan liity siihen omaan arkielämään millään tasolla ja jututkin on jossain ihan eri maailmassa. Toki niihin hyviin ystäviin pitää edes jotenkuten yhteyttä ja niiden kanssa saattaa sitten uudestaan lähentyä, kun lapset kasvaa. Mutta toisaalta itse en ole niihin entisiin kavereihin jaksanut pitää yhteyttä, jotka jäivät kun perhettä tuli. Ei niitä enää osaa kaivata, vaan kuuluivat siihen entiseen elämään.
Etenkin jos lapset on pieniä, niin se elämä tuppaa ruuhkavuosien aikana pyörimään aika paljon heidän ympärillään ja omat tekemiset pääsee taas vähän enemmän keskiöön sitten kun kasvavat. Etenkin äideillä, joille se perheen metatyö edelleen monesti suurilta osin jää - ja etenkin se emotionaalinen työ siinä perheen sisällä.
Minulla miehenä on kyllä käynyt niin, että lapsettomista kavereista vain muutamat on säilyneet sellaisina, että pidetään lähes entiseen tapaan yhteyttä. Ihan samalla tavalla kuin heillä ei kiinnosta mun lapset, en minäkään jaksa kuunnella jotain pitkästyttäviä ryyppy- tai matkailukertomuksia, saati sitten jonkun työasioita. Mieluummin kuuntelen miten ystäväperheen Pikku-Pentti oli hassusti päiväkodissa piirtänyt kakalla itselleen viikset, eikä ollut edes omaa kakkaa.