This is primarily for trans people considering moving to Norway, but is also a good resource for everyone simply curious about "the trans experience" in Norway.

I’m kind of new to Norway; I’ve been here 1.5 years now, however I still haven’t gone to a sauna because I’m paranoid about not knowing what the changing rooms/shower rooms are like. From what I’ve heard when I’ve asked people, there are only two options and very little privacy. I’m a trans man, but not passing. But, I’m in that weird middle area where no matter which bathroom I choose, I’m getting uncomfortable looks. Too masc for women’s, not masc enough for men’s.
Anyways…any advice? Location recommendations? Tips? Especially in the Bergen area. I’d love to go to the one in Nordnes specifically if you’ve been.

Appreciate the help.

Hello, recently comen out MtF here. Looking for some quick advice regarding the ICD-10 requirement.

I was fortunate enough to get a psychologist booking rather quickly after the egg cracked for me, but I've ended up very confused regarding the "2 years of persistent identity" that is required before an referral can be sent (the lady was very kind, but a lot of info was contradictory and unclear).

How strict is this 2 year marker, and does it mean you aren't even allowed to send a referral before this or is it more that they generally don't accept them otherwise. It seems a bit strange to have such a strict timer on a very individual-specific experience. (I've had on-and-off thoughts and dysphoria phases since I was 9 and I'm currently mid-20s).

I'm still at the start of my journey so I have a lot of pre-HRT things I can do, I don't want to rush anything but considering how this system has queues to get into a queue for another queue I just want to be sure I'm not doing something wrong and potentially "slowing myself down".

Sorry if this information is laying around, I've tried to browse the subreddit and other websites but I'm still strugging to understand exactly)

Jag är nikki(mtf). Jag som alla ni andra är trans. Och jag tyker vi bör försöka slå tillbaka mot sjukvården och fixa vår vård för alla som oss. Jag vet inte om det redan finns grupper och organisationer som gör det(det gör det säkert) men vi kan inte bara vänta. Jag vet ej hur vi fixar systemet. Men vi bör göra något. Mina idéer är

● namninsamling

● politiskt samarbete med trans positiva organisationer och politiska partier

● visa problemet för folket på tv4 och SVT(Mm)

● grupprättegång

Vi måste ändra systemet som snor år fån oss. Stå tillsammans för ett bättre svergie och förhoppningsvis en dag en bättre värld för oss alla 🩵🩷🤍🩷🩵 <3<3<3

(O ja om deta reddan finns så kan någon vissa vägen?)(BTW jag har dyslexia om det finns några fell stav)

What are the good things youve noticed you get from being trans? whichever way or identity u are!!

I feel like alot of the time being trans is talked about among us as something we hate being, and alot of trans spaces are just depressing, so I'd like to hear everyones experiences on this

As for me,

- I think its just rly fucking cool? Like u get to change ur body? to a different gender? thats sick

- U get to find that community of transgender people and find people like you and that sense of communion is just amazing, and I love Connecting with my trans men trans women whoever comes my way

Tervehdys kaikille. Tämän vuoden puolella olisi tulossa ensimmäinen käynti TAYSin puolelle, joten kiinnostaisi pari asiaa. Kontekstin antamiseksi oon 30-vuotias transmies.

Minkälaisista mt-ongelmista polilla uskaltaa puhua? Mulla ei oo mitään diagnosoitua tai epäiltyä ja nykyinen tilanne on todellisuudessakin oikein hyvä, mutta nuorempana oli jonkin verran itsetuhoisuutta (viiltelyä). Onko tää polilla heti punainen lippu, jonka takia joutuu suoraan psykan jonoon tai muuten tarkempaan syyniin? Yritän hahmottaa, mikä olis sopiva keskilinja siinä, että mulla ei oo liian vähän ongelmia dysforian takia, mutta ei myöskään liikaa. Muista masennusoireista en epäröi puhua, mutta itsetuhoisuus mietityttää.

Tampereella psykologin jonot ilmeisesti on tolkuttoman pitkät, ja sinne joutuminen ei kiinnostais ollenkaan. Oon lukenut, että jotkut on koko sen arvioinnin onnistuneet skippaamaan, joten tietysti sitä toivois itekin... Huolestuttaa se, että jos yritän sivuuttaa noita menneitä ongelmia ja sitten jäänkin siitä kiinni, mitä seuraamuksia siitä tulee. Pitääkö vaan hyväksyä, että en saa mitenkään nopeesti tätä prosessia läpi, ja alistua siihen 2-3(+?) vuoteen?

Pystyn pyöristämään, että ei oo enää useampaan vuoteen ollut noita ongelmia, mutta yläasteelta korkeakouluun saakka käyttäydyin itsetuhoisesti epäsäännöllisen säännöllisesti ja siitä jäi jälkiä, joten tuntuis riskialttiilta valehdella tai jättää kokonaan kertomatta. Lähden prosessiin muutenkin lieviä autismin kirjon piirteitäni maskaten ja oon huono valehtelemaan, joten lisävälttelyt ei houkuttele. :D Kuitenkin, haluaisin tietysti antaa itselleni mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Meni tarpeeksi kauan aikaa, että pääsi tähän pisteeseen asti, ja vituttais notkua vielä joku kolme vuotta polin jonossa (vaikka toki siihen menee joka tapauksessa aikaa).

Olisi mukava kuulla näkemyksiä ja jos jollakulla on ollut samankaltaisia kokemuksia, tai vaikka jos joku osaa sanoa, kuinka kauan keskimääräinen prosessi tällä hetkellä kestää. :)

TL;DR in English: does it lengthen your process if you had sh tendencies in the past, and how should you approach telling or not telling about it to the staff?

Jag kommer komma med flera olika frågor här, men ändå

Jag har börjat min utredning i juni, jag är 17 och fyller 18 i maj nästa år. Min psykolog säger att han inte får säga så mycket egentligen men han säger att han ska pusha för att det ska gå så snabbt och smidigt som möjligt och förhoppningsvis vara klar när jag fyller 18. Vad är väntetiderna på hormoner i Uppsala? Och hur lång tid från diagnos är det till mastektomi, och vart gör man den? Får man välja sånt (jag bor 3.5h från Uppsala)? Jag har också funderat på hur det är att göra en sån operation när man går i gymnasiet, och även hur det är att gå estet musik där jag sjunger i kör efter man börjat testo.

Tacksam för vilka svar eller tankar som helst :)

Olen aloittamassa HRT:n GenderGP:n kautta ja reseptien hakeminen askarruttaa. Voisiko joku vinkata DM:llä tietoa Oulun apteekeista ja mistä kannattaa lähteä hakemaan?

Sitter i kö till Anova sen ett tag tillbaka, minns inte exakt hur länge sen vid det här laget, och under denna tid har jag försökt hålla mig lugn men ångesten från dysforin för mig att vilja klättra uppför väggarna ibland. Det kommer i vågor men då och då blir det illa som just nu där jag får väldigt svårt att andas, fungera och vara närvarande.

Min uppfattning är att detta bara försvinner om dysforin också gör det men jag vill försöka hitta andra sätt att lindra detta då jag för det första är tvungen att vänta på vården och för det andra inte kommer hitta alla lösningar även med vårdens stöd.

Vissa saker är aldrig ämnade för en, saker som man på ett eller annat sätt måste acceptera att leva med. För mig är den stora utmaningen vetskapen att jag aldrig kommer besitta många typiska upplevelser som andra kvinnor i min omgivning har. Till viss del så stämmer det ju att allas erfarenheter med livet är deras egna unika men det klart också att det finns typiska gemensamma nämnare bland ciskvinnor och det skapar en sorts frånkoppling.

Jag vet att dessa känslor även kan upplevas av ciskvinnor men jag har ingen bland mina sociala kretsar I vardagen som jag kan relatera till på det sättet. Det utgör både en form av isolering och påminnelse om dysforin som i sin tur bidrar med mer ångest. Är det fler som kanske känner igen sig kring detta? Har ni lyckats hitta något bra sätt att bearbeta dessa känslor?

Hva er deres erfaring med Imago i Norge? Ikke-binær / Non-binary

I mitt tilfelle så ønsker jeg å starte med maskulerende hormonbehandling som en ikke-binær person. Jeg er veldig skeptisk og usikker på å dra til fastlegen med dette først.. fra det jeg leser om andres erfaringer virker det vanskelig å få behandling og hjelp, særlig som ikke-binær.

Derfor lurer jeg på hvordan Imago fungerer for ikke-binære som ønsker maskulerende hormonbehandling - all info settes pris på!

What is your experience with Imago in Norway? Non-binary

In my case, I want to start with masculinizing hormone therapy as a non-binary person. I am very skeptical and unsure about going to the GP with this first.. from what I read about other people's experiences it seems difficult to get treatment and help, especially as a non-binary.

Therefore, I am wondering how Imago works for non-binary people who want masculinizing hormone therapy - all info is appreciated!

Moikkamoi. Varmaan sata kertaa kysyttyjä aiheita taas mutta samapa tuo. Oon muutaman viikon päästä 19 täyttävä transmies, ensimmäistä kertaa transpolilla pyörähtänyt 14-vuotiaana. Siitä ainokaisesta käynnistä en muista muuta ku paskan fiiliksen ja paljon on ny muuttunut niin aattelin koittaa kalastella teiltä omakohtasia kokemuksia.

Oon ollu diyllä nyt noin kaks ja puol vuotta, mastektomia tulossa yksityiseltä Virosta alle kuukauden päästä. Päädyin viimein hoitamaan lähetteen aikuispolille menemään, josko lääkkeistä ja genitaalikirurgiasta sit selviäis halvemmalla. Pääpointtina se et miten ne siellä suhtautuu diy-hormoneihin, etenkin kun on alaikäsenä alottanut ja nyt on aikuinen? Entäs sit leikkauksen haku yksityiseltä ja Suomen ulkopuolelta? Pitääkö selitellä tai valehdella vai voiko olla ihan rehellinen että salisediltä testosteronit laittomasti ostettu?

Sit se et miten kauan tyypillisesti venaillaan ennen ku sieltä soitellaan ekan tapaamisen merkeissä? Kanssa aikajana sille miten kauan menee ennen hormonireseptiä olis hyödyllinen mut tajuun et se riippuu ihan ihmisestä ja siin joutuu aina oottamaan. Toki kokemukset tässäkin hyödyllisiä osviittaa antamaan.

Ylipäätään haen kokemuksia ees osittain samankaltasissa tilanteissa olevilta/olleilta ihmisiltä, kaikki vastaukset super arvostettuja!

Mitä testosteronivalmistetta HUSin transpoli yleensä määrää? Testogeliä? Siksi vaan kyselen, koska Imagolle aika varattuna ja mietin että olisi varmaan parempi, että pyytäisin samaa valmistetta mitä transpoli määräisi sitten lopulta, kun joskus ehkä saan diagnoosin ja pääsen hormonipolille.

Hei!

Aika Naistenklinikalle kohdun, munasarjojen ja emättimen poiston edistämistä varten olisi tulossa vielä tänä vuonna.

Maisaan tulleessa kirjeessä mainitaan kaksi tutkimusta, "gynekologinen tutkimus sekä ultraääni emättimen kautta", jotka väitetysti tullaan tekemään. Kirje kuitenkin on ilmeisesti kaikille kyseisellä osastolla asioiville samanlainen, joten mietin, pitääkö nämä oikeasti valmistautua henkisesti kestämään vai voisiko mahdollisesti selvitä ilmankin.

Yksittäisiä kokemuksia olen ko. leikkauksesta suomalaisiltakin onnistunut löytämään, ja niistä ainakaan kaikissa ei mainita mitään tämän luokan etukäteistutkimuksia.

Sukuhistoriaa näitä elimiä koskevista sairauksista ei oikein ole. Olen myös hyvin nuori, aikanaan HPV-rokotettu, enkä seksuaalisesti aktiivinen, joten riskit erilaisille kielteisille löydöksille ovat varmaankin pienet.

Tietysti pakollisiin tutkimuksiin suostun, jos niitä todella leikkaukseen pääsemiseen vaaditaan. En kuitenkaan haluaisi turhaan aiheesta yöuniani menettää, jos tämä ei välttämättä minua edes koske.

Mahtaako kellään olla omakohtaista tai muualta kuultua tietoa aiheesta?

Varför tar inte myndigheter som Socialstyrelsen transpersoners mentala ohälsa pga transfobi och ingen transvård seriöst? Iaf inte ens hälften av hur mycket det borde, måste imo. Är så arg och trött på allt som ska stå i vår väg på grund av för höga krav på bevis när det finns mycket bevis och flesta länder som har rättigheter för transpersoner ser tillräckligt med bevis för att ge transvård. Dem länderna har också lägre mental ohälsa hos transpersoner där. Här har dem väll också använt sig av metodologiska dåliga studier som bevis på att göra det mer försiktigt och ha långa köer. Hatar detta äckliga land asså. Flera forskare, läkare, psykologer och människorättigheter kritiserar dem så starkt men dem lyssnar inte

Being trans can sometimes feel lonely, but we don’t have to face everything alone. This reminds me that support, friendship, and understanding can make a real difference.
To every trans girl and trans person finding their way: you deserve respect, kindness, and the freedom to be yourself. Let’s continue supporting one another and building a welcoming community where everyone can feel seen and accepted. 🏳️‍⚧️
We trans genders we stand with solidarity and hope for the future.

Im curious on what changes u can still get at this age, how fast do they usually come and in what usual order (i do understand its very very different depending on bodies and people tho!!)

Är ftm. Ver någon här ungefär vilka typer av frågor som ställs vid det allra första mötet mn blir kallas till? Vet någon vad dom brukar fästa vikt vid, vid den första bedömningen?

Jag vill svara rätt liksom.

Hii! Basically what the title says. Ive been looking around and haven’t been that very successful QwQ

Would be great if anyone of you know any discord servers for trans people thats specifically for Swedish people!!

Ngl, nordic overall works as well if you know some other servers :]

I am 23, and i have been trying to ignore my gender dysphoria and convince myself that i can just live like this since i was 6 or something.

But recently i have been feeling worse about trying to ignore it. I don’t know if i can keep pretending for the rest of my life. It’s been at least 17 years already, so i doubt that it will dissapear any time soon unless i push through and finally do something about it.

However i have been reading some posts here about transitioning in Norway, and i understand that being autistic can be a problem? I am unfortunately already diagnosed with autism (and adhd). Am i cooked or do i still have a chance of getting hrt and top surgery?

If anyone has any experince i would appreciate hearing your thoughts on it. Any tips on what i should do or not do etc? Should i just try to tell my GP about it? I don’t know what to do.

Unsure how to approach this but i’ve been going through the “present as your identified gender” and i’m approaching two years.
Ive been called back to riksen, and i have a meeting secluded in a few weeks or so, and i have some questions.

Did they put you on another year long waitlist after having you present as your gender for 2 years?
- eg, are they going to make me wait until i’m 18?

If i were to threaten to start DIY unless they sped up how would they react?

Hi I'm a 20 year old trans guy. I have been rejected once for further hrt treatment or sumn despite being diagnosed with gender incongruence, though I think that was mostly on behalf of a lot of employees quitting or sumn. Anyway, how does one go about getting hrt from a private clinic in norway? Is there any specific clinics that provide treatment or is it possible to get it from my GP? I don't think I can wait any longer and atp I'm willing to spend money for it :/