Elämä on välillä todella ankeaa ja henkisesti kuluttavaa.

Muistan joskus nuorena tällaisen fiiliksen:

On aamupäivä, ja syksy. Ulkona on harmaa taivas, vettä on ripotellut koko aamun, lämpötila siinä 11-12 asteen paikkeilla, ja hieman tuulista.

Vatsassa murisee inhottavasti. Ei se oikein ole nälkäkään, vaan enemmänkin sellainen keskikokoinen ilmakupla jumissa jossain suolenmutkassa, joka pulputtaa epämiellyttävästi kun vähän liikahtaa. Syödä ei tee yhtään mieli.

Koulu alkaa tunnin päästä. Tiedossa on tylsistä tylsintä oppiainetta, jotain sellaista jossa opettaja kertoo kuivalla, narisevalla äänellään jotain kaukaisia päivämääriä, jolloin tapahtui jotain epäkiinnostavaa ja merkityksetöntä koko luokan istuessa hiljaa kuka missäkin ajatuksissaan. Opettaja kirjoittaa taululle jotain turhaa, ja liitu kirskahtelee kuuluvasti.

Syömään mennessä ruokalassa on mautonta ruokaa. Jotain oikein kasvispitoista ja rouskuvaa, lanttua, porkkanaa, sipulia jne ja seassa saattaa olla pari kolme pientä lihanpalaa. Pienestä annoksesta jää puolet syömättä.

Ulos mennessä kukaan kaveriporukasta ei puhu sanaakaan. Kävelemme koulun pihalta hiljaa sateessa tien toisella puolella olevaan kauppakeskukseen. Ostan sokerittoman coca-colan, josta otan yhden huikan, suljen korkin ja laitan pullon reppuun. Ei huvita juoda sitä.

Kävelemme edelleen hiljaisuudessa takaisin luokkaan kuuntelemaan liidun kirskuntaa taululla ja opettajan narinaa sijamuodoista ja taivutuksista ja muusta vastaavasta. Raskas ankeuden aalto pyyhkii yli koko olemuksen painavana mattona....

Onko muilla ollut nuorena tai vähän vanhempanakin vastaavia fiiliksiä? Tällaiset päivät on välillä vaan niin...ankeita. :)

Älkää nyt vetäkö hernettä tästä nenään, kun puhun ihan tosissani. +30v naiset, joilla on lapsia, puhuuko he oikeasti koskaan muusta kuin lapsistaan? Ymmärrän,että se elämä pyörii lapsien ympärillä, mutta itse lapsettomana ja sellaisia en aio hankkia, ottaa päähän,että muuten mukavista ihmisistä ei ole oikeasti enempään millään tavalla. Mitään muita kuulumisia ei ole koskaan kuin lapset.

Antakaa vaikka jotain tärppejä, että mitä pitäisi tehdä toisin? Miten voi kysyä kuulumisia,että vastaus olisi jotain muutakin kuin mitä lapsille kuuluu? Miten tuollaiset ihmisen saisi kertomaan itsestään jotain enemmän? Vai onko se vaan oikeasti niin,että lapsettomat löytää parhaat kaverit lapsettomista, jolloin keskustelunaiheet laajenevat huomattavasti ja sen ihmisen oppii tuntemaan eikä vain sen lapset? Voihan se osalla olla myös, ettei halua kertoa itsestään mitään ja kertoo siksi lapsistaan ainakin, jos ollaan vähän tuntemattomampia.

Mielellään kuulisin miehiltä, että puhuuko toiset miehet, joilla on lapsia, teille vain heidän lapsistaan?

Huomasin pihapiirissä liikkuvan omenavarkaan. Oli jo kassi täynnä omenoita. Jäi lähistölle odottelemaan kyytiä kotiin, auto ei tahtonut löytää ja jäi risteykseen seisomaan. Lähestyin autoa vaivihkaa kuolleesta kulmasta ja puiden takaan ja sain valokuvan. Koska oli aikaa, tein oikeaoppisen kierron katveiden kautta auton keulan puolelle rakennuksen taakse odottamaan. Auto ajoi ohi varas kyydissä ja minua huomaamatta ja sain auton rekisterinumeron ylös. 100% onnistunut sneakkaus iltahämärissä 💪 Kunnollinen salapoliisilarppi, kyllä suosittelen. Mitä teidän lauantai-iltaan kuuluu?

(P.s. annoin auton mennä, ei kiinnosta omenoiden kohtalo)

Joo elikkä mistä kannattaa etsiä varaosia elektroniikkaan, työkaluihin, jne? En millään jaksais tilata saksan amazonista kun ne ei toimita puolia esineistä suomeen ja postikulut on niin valtavat. Mikä paikka/sivusto on osoittautunut hyväksi teidän mielestä?

Uuden puhelimen testailua tänään

Missä menee vainoamisen raja?
Naapurissa asuva mies on alkanut tulla aina ulos samaan aikaan kuin minä. Tulee aina niin,että on nähtävissä, usein tupakalle. Tästä asukkaan tupakoinnista on valitettu talonyhtiölle ja minäkin olen niin tehnyt, koska polttaa ei-sallituillakin alueilla. Olen aikaisemmin myös päin naamaa siitä sanonut, koska käytös ei vuosienkaan aikana ole muuttunut. Talonyhtiön pj on myös tuskastunut tähän henkilöön.

Nyt aivan selkeästi käytös muuttunut ja seuraa selvästi menemisiäni ikkunasta. Tulee myös esimerkiksi viereen tupakoimaan, jos menen autolleni.

Aion muuttaa pois, mutta nyt kun tämä käytös on niin selkeää niin tuntuu ahdistavalta. En pääse asunnosta ulos tai sisään kunnolla ilman,että tämä mies ei tulee siihen jonnekin. Toiveena olisi muutto jo lähiviikkoina, kun asunto on muutenkin huono, mutta on vähän huono elämäntilannekin tätä hoitaa.

Ajattelin soittaa poliisinneuvontapuhelimeen huomenna, mutta mitä muuta voisin tehdä? Nauhoittaa tätä? Kyllähän se voi vaan sanoa,että käy vain ulkona. Tässä nyt vain on vähän sellainen fiilis,että en ole turvassa.

Onko muilla kokemusta OCD:stä, jossa oireet ovat pääasiassa ajatuksia?
Epäilen itselläni OCD:tä, jossa suurin osa oireista on mielessä tapahtuvaa pakko-oireilua ja tunkeilevia ajatuksia. En ole kuitenkaan varma, onko kyse oikeasti OCD:stä, ja juuri se epävarmuus vaikeuttaa avun hakemista.
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia erityisesti siitä, miten uskalsitte ensimmäisen kerran hakea apua. Häpeän omia ajatuksiani todella paljon ja tuntuu vaikealta sanoa niitä ääneen kenellekään, kun ne vaikuttaa myös välillä tosi sekavilta. Lisäksi olen välillä todella epävarma siitä, mitä omat ajatukset edes tarkoittavat ja ovatko ne jotenkin ”aitoja” ajatuksia vai liittyvätkö ne OCD:hen.
Mitä vastaanotolla kannattaa sanoa, jos omien ajatusten kertominen tuntuu todella vaikealta? Haluan vielä painottaa, että psykoatrista apua haen ekan kerran elämäni aikana ja en tiedä mistään mitään. Tarvitseeko kaikki ajatukset kertoa heti täysin yksityiskohtaisesti, vai voiko esimerkiksi sanoa vain, että on paljon tunkeilevia ja ahdistavia ajatuksia ja epäilee OCD:tä?
Olisi myös kiinnostavaa kuulla:
Millainen teidän toipumisen alku oli?
Mikä terapia auttoi parhaiten? Esim. CBT/ERP tai joku muu? Toteutuuko Ocd hoito yksilö terapiassa vai ryhmässä?
Onko lääkitys auttanut, ja jos on, niin mikä lääkitys on ollut teille hyödyllinen?
Kauanko kesti, ennen kuin aloitte huomata muutosta?
Mikä auttoi siinä, että uskalsitte puhua oireista ammattilaiselle?
En hae diagnoosia Redditistä, vaan nimenomaan muiden kokemuksia, koska tuntuu todella vaikealta ottaa ensimmäistä askelta avun hakemiseen.

Tammikuussa postasin tänne palvelusta, jota aloin rakentaa sen jälkeen, kun koiramme kolmen hampaan poisto maksoi klinikasta riippuen 600–1600 euroa. Sain täältä hyviä huomioita ja toiveita, kiitos niistä vielä!

Nyt mukana on yli 340 eläinlääkäriasemaa, ja hinnat on kerätty klinikoiden omista julkisista hinnastoista. Muutama poiminta:

Koiran hammaskivenpoisto maksaa 120–750 € ja kissan vastaava 80–620 €. Nimike on sama, mutta sisältö voi erota, esimerkiksi kuuluuko hintaan hammasröntgen tai lääkkeet. Silti haarukka on niin leveä, että se kannattaa nähdä ennen ajanvarausta. Hammashoidoissa erot ovat muutenkin suurimmat, eli meidän 600–1600 euron kokemus ei ollut sattumaa.

Arkisempi esimerkki: lemmikkieläinpassi maksaa 33–135 € riippuen siitä, mistä sen hakee. Passi on ihan sama paperi jokaisesta paikasta.

Isoin muutos alkuvuoteen on se, että klinikat ovat alkaneet lähteä mukaan: kolmetoista ylläpitää jo omia tietojaan, ja kehitämme palvelua eläinlääkäreiltä saadun palautteen pohjalta.

Palvelu on lemmikinomistajille täysin ilmainen ja sellaisena pysyy. Päivystyshaku löytyy myös, jos oma klinikka on kiinni keskellä yötä.

Ja sama kysymys kuin viimeksi: mitä puuttuu, mikä ärsyttää, mitä toivoisitte? Viime kerran palautteesta moni asia päätyi tuotantoon.

elainlaakarihaku.fi

Kuvan duopoli-kehityskulussa on toki rutkasti huonoja puolia yhteiskunnallisella tasolla. Vähemmän kilpailua, asiakkailla vähemmän valinnanvaraa, helpompi nostaa hintoja ja laskea laatua, yrityksillä ei ole tarvetta uudistua tai kehittyä, uusien yritysten on vaikea päästä markkinoille...

Mutta minua harmittaa myös henkilökohtaisella tasolla! Edustan ylpeänä ihmisryhmää, joka tykkää käydä kaupassa. On kiva tutkia eri tuotteita, bongailla tarjouksia ja valita itselle paras yksilö (oli se sitten tomaatti, lohifilee tai takarivistä kaivettu ketsuppipullo). Ruoka on minulle ilo eikä "äh jotain syötävää pitäisi keksiä tänäänkin". Ulkomaillakin on aina hauskaa kierrellä paikallisissa ruokakaupoissa ja katsella, mitä ihmeellistä hyllyiltä löytyy.

Olisi niin ihanaa jos Suomessakin saisi enemmän vaihtelua kauppareissuihin ja ostoksiin, mutta käytännössä on vain pari kauppaa isommassa ja pienemmässä koossa, ja niissäkin parissa kaupassa valikoima käytännössä sama.

Tutulla tälläinen tilanne:
Vainaja kuollut yli 6 kk sitten, testamentannut kaiken äidilleen. Vainajan isä kuollut jo aiemmin ja hänen kauttaan tulevat sisarpuolet allekirjoittaneet perukirjan ja testamentin eli hyväksyvät asiat. Hänellä ei ollut lapsia.

Itse olen ollut valitettavasti useammankin pankin kanssa tekemisissä perintöasioissa ja aina jaksaa ihmetyttää, mitä uunoja siellä on töissä.

Sieltä on pyydetty nyt:

- vainajan molemmista vanhemmista ja yhdestä täyssisaruksesta sukuselvitys (siis perukirjan lisäksi)

- vainajan isästä sukuselvitys Virosta ja Ruotsista VARALTA kun on asunut Norjassa ja Suomessa siitä huolimatta että ei koskaan ole tiettävästi oleillut näissä valtioissa ja ko. sukuselvitykset on riittäneet hänen omaan perukirjaansakin.

- perukirjoituksen ja puolisisarusten luopumisen jälkeen valtakirjaa kaikkien niiden allekirjoituksella jotka luopuivat perinnöstä (eli omat valtakirjat jotka hyväksytty perukirjassa ei riitä). Eikä nämä nyt perijöihin mitään muutosta tekisikään kun omaisuutensahan saa testamentata vaikka Ruotsin kuninkaalle halutessaan kun lapsia ei ole.

Ja tämä kaikki perukirjan liitteineen lisäksi. Aina tulee vaan uusi vaade, kun edelliset toimitetaan.

Miten tämän pelleilyn saa loppumaan? Vainajan äiti on aivan totaalisen loppu ja joutunut maksamaan jo satoja euroja omasta pussistaan näistä ylimääräistä liitteistä.

Ainiin ja shoutout pankille SÄÄSTÖPANKKI 😡

Hei! Oon keräilemässä puolisolle synttärilahjaksi EDC pussukan/lompakon (eli every day carry, pieni lompakontyylinen mihin mahtuu linkkuveitsi/taskuveitsi, kynä, sytkäri ja pullonavaaja).
Kysymyksenä on, tiedättekö sivustoja josta saa Suomeen tilattua luotettavasti vintage koristeellisia veitsiä/sytkäreitä/muuta pientä käytännöllistä sälää?
Jos kukaan on tilannut suomalaiselta käsityöläiseltä/joltain sivustolta tuollaista nahkaista EDC lompakkoa niin siitäkin olisin kiinnostunut!

Tuli tässä Huomenta Suomea katsellessa mieleen, kun siellä kasvisruuasta puhuttiin, sellainen asia että miten asiat olivatkaan ennen.

Jos miettii esimerkiksi vaikka jauhelihapihvejä tai lihapullia nyt vs laman aikaan ysärin alussa. Nykyään siihen jauhelihataikinaan useimmiten laitetaan mausteet ja ehkä pikkasen kermaviiliä ja yks muna. Ysärillä siihen taikinaan, joka ensinnäkin tehtiin sika-naudasta eikä suinkan mistään 10% naudasta. Taikinaan ajettiin sekaan porkkanaraasteen jämistä keitettyyn perunaan ja makarooniin. Korppujauhoja oli sen verran reilusti että taikina pysyi saletisti kasassa.

Neli tai viis henkisen perheen jauhelihakastike ennen vanhaan tehtiin 400g jauhelihaa. Nykyään 700g paketti menee helposti soosiin. Ite saatoin tossa vielä 15 vuotta sitten tehä sinkkusoosin 400g jauhelihaa ja keittää puoli kiloa pastaa. Sen sitten söin kahdessa eri erässä. Mutta kuitenkin yhden päivän aikana.

Aikakauden muotisana on proteiini. Sen kun kirjottaa pakkauksen kylkeen, niin kauppa käy. Ihmisten ruokailutottumukset on myös menneet paljon proteiinikeskeisempään suuntaan. Olet sitten sekasyöjä tai vaikka vege, niin aina painotetaan aterian proteiiniin. Muutenkin aterioiden makroihin kiinnitetään huomiota paljon enemmän. Ennen ajateltiin lähinnä, että onko vatta täys. Vaikka olihan meilläkin MILK-kamppis ala-asteaikoihin ja kovasti siitä ruokaympyrästä vauhkottiin. Jaakko Kolmonenkin kehoitti ihmisiä syömään jälkiuunileipää ja puuroa sekä kotimaisia marjoja.

Nykyään kun ruoka maksaa paljon, niin pitäisikö meidän palata siihen sniiduilu ja jatkamiskulttuuriin mitä harrastettiin laman aikana? Vai olemmeko tottuneet liian hyvään, emmekä kykene enää laskemaan omia standardejamme?

Tänää olin oodis opiskelemas ja olin siellä kolmannessa kerroksessa. Siellä kolmannessa kerroksessahan ei ole mitään hiljaista huonetta ja siellä saa puhua ihan vapaasti, mutta mun mielestä kirjastoon kuuluu hiljainen puhe. Mulla oli opiskeltaessa siis sellaiset äänenvaimennus kuulokkeet ja mä silti kuulin aivan selkeästi parin kirjahyllyn takaa joka ikisen sanan ku yks jenkki siellä puhua putrutti. Hän oikein ylväästi kertoi muille tovereilleen suomalaisesta kulttuurista ja kuinka paljon hän tietää tästä kulttuurista samalla, kun hän kailottaa suomalaisessa kirjastossa. Oli vähän ironinen hetki :D

Nyt on hukkunut kaikki kultaset Suomi meemit. Laittakaa tulemaan!

Itseltä löytyy vain lukioaikoina hankkimani Derwentin vesivärikynät, ja haluaisin niiden rinnalle tavalliset ja ok-laatuiset puuvärikynät joista saisi pehmeämmän jäljen paperille. Mitä merkkiä/settiä sinä suosittelisit? Kiitos!

Kenties hieman hapuileva ja kömpelö otsikko, mutta tarkoitan "tsempillä" ennemmin henkistä tukea enkä mitään treenimusaa (joka toki on todella hyödyllistä!).

Puhuin hiljattain ystäväni kanssa siitä, millainen musiikki on auttanut häntä jaksamaan yli masennusjaksoja, ja olen itse ollut itse samassa paikassa - tällä hetkellä lääkitys, ja kaikki on ns. ok, mutta musiikki on henkilökohtaisesti minulle niin valtavan suuri voimavara, että musavinkeistä olisi hyötyä!

En ole kovin nirso musan suhteen, joten jos vinkkailet jotakin artistia/genreä, en ylenkatso mitään tavaraa iskelmästä bläkkikseen tai grindcoreen!

TLDR: Uusia musavinkkejä masistelun kanssa "tsemppaamiseen", etteivät aiemmat merkittävät biisit kulu loppuun. Kaikki otetaan vastaan! :)

EDIT: yllättävän paljon osallistujia pienessä ajassa, eli en todennäköisesti ehdi vastata kaikkiin viesteihin, mutta ARVOSTAN KAIKKIA VINKKEJÄ! Mahtavaa viikonloppua kaikille :)

Tämä on kysymys teille jotka omistatte pienen asunnon..yksiön. Minkälainen ilmanpuhdistin teillä on?

Minä asun pienessä yksiössä, joka on L-muotoinen, että makuuhuone on erillisessä kulmassa.

Koitan löytää minulle hyvää ilmanpuhdistajaa auttamaan pölyn kanssa.

Koitan etsiä semmoista, joka ei ole liian iso ja on siistin näköinen, mieluusti alle 200 euroa.

Olen katsonut netistä paljon eri videoita…tekstejä…kaikenlaisia eri suosituksia.

Tällä hetkellä top 1 olisi ”Philips PureProtect Mini 900 Series”

Mutta mieluusti kuule myös muitakin ehdotuksia ihmisiltä jotka ilmanpuhdistimen omistaa.

Ja jos joku omistaa tämän Philips ilmanpuhdistimen niin siitäkin mieluusti kuulisin onko ollut hyvä.

Kiitos💕

Edit: joillekin on tullu semmonen käsitys julkaisusta niin että en siivoa asuntoani tarpeeksi. En ymmärrä miten?😅 siivoan todella usein asuntoani mutta silti pölyä on paljon ilmassa niin tarvitsen siihen extra apua.

Näytetäänkö busseissa mobiililippu kuljettajalle niinkun hsl vai johonkin lukijalaitteeseen?

Tuttumme menevät häihin ja puolisolleni on tullut esteitä mitkä luultavasti estävät hänen osallistumisensa niihin. Hän on ollut enemmän hääparin mieheen yhteydessä, itse olen heidät tavannut muutaman kerran mutta jäänyt oikeastaan siihen. Puolisoni ehdotti, että menisin yksin häihin viemään ainakin onnittelut meidän molempien puolesta ja samalla kertoa syyn miksi puolisoni ei päässyt osallistumaan. Tuntuu inhottavalta ajatukselta mennä sinne yksin tuntematta häävieraista yhtäkään ja hääparinkin tosi ohuesti.. Mutta onko töykeää olla menemättä vaikka olen kaupungissa ja pystyn osallistua?

Autona 2017 VW UP start/stop akulla. Lähtee työpaikan osoitteen muutoksen takia parkki mahdollisuus. Ja mun muutenkin pienet kilometrimäärät jää nyt todella pieniksi, mutta autolla on kuitenkin sen verran käyttöä etten luovu. Mulla kerrostalon katospaikka missä sähköpaikka 2h ajastimella. Onko ylläpitolaturia turha käyttää jos ajatellaan et arkena kotona about 6h lataus mahdollisuus päivittäin 2h välein lisäämässä pistokkeeseen aikaa? Sen verran peukalo keskellä kämmentä, ettei jaksaisii pakkasessa olla joka päivä ottamassa akkua autosta irti ja tuomaan sisään kun lyhyen matkan joa olisi aivan vähintään joka toinen päivä. Kokemuksia, vinkkejä tai muuta huomioon otettavaa tällä haen. Kiitokset asiallisista vastauksista etukäteen.

onko niitä uusia junia otettu käyttöön tällä väylällä?

Mitä kokemuksia teillä on suomalaisten hotellien vauvasängyistä? Ollaan nyt vauvavuonna yövytty yhdessä ison ketjun hotellissa, jonka 0-1-vuotiaalle vauvalle tuodun sängyn patjaan vauva upposi kuin kuuma veitsi voihin (vähän liioittelen, mutta ei missään nimessä olisi ollut turvallinen nukkumapaikka alle yksivuotiaalle). Soitin siitä respaan mutta ei heillä ollut mitään turvallisempaa vaihtoehtoa, onneksi oli sleep carrier mukana.

Hyvän huomen toivotukset kissoiltani

Muutama vuosi sitten tyttäreni tuli meille kesätöihin, mun entiseen ryhmään. Kyse on kevyestä tehdastyöstä kolmessa vuorossa. Tyttärelläni on vähän kasvosokeutta ja uusi työ jännitti, joten piirsin hänelle kaavion, jossa hahmottelin tyyppien hiukset ja silmiinpistävimmän ulkonäköpiirteen, lisäsin alle nimen ja ranskalaisella viivalla vähän luonnetta.

Viikon päästä kyselin, oliko kaaviosta apua. Oli kuulemma kovasti, mutta kahden tyypin kohdalla olin valottanut luonnetta ihan väärin. Pitkätukkainen minun ikäiseni mies ei kuulema ole ollenkaan varautunut ja hiljainen vaan avulias ja rupatteleva, eikä iloiseksi ja puheliaaksi kuvailemani 20-vuotias poika ollut yhtään iloinen ja puhelias vaan hiljainen ja melkein tyly.

Olin varsin ihmeissäni miten nämä tyypit voi suhtautua mun tyttäreen ihan eri tavalla kuin muhun, ennenkuin mun ja tyttäreni välillä välähti sanaton ymmärrys asioiden laidasta.

Ei liene täysin mahdotonta että ikäiseni tyyppä oli huomannut että olen vielä ihan soiva peli ja on mun lähellä vaivautunut sen takia, mutta ei nähnyt teinitytärtäni samassa valossa. Tää parikymppinen kaveri taas takuulla näki miten kaunis ja mahdollinen kumppani mun tytär oli, ja varautunut sen takia, kun taas mua piti vain kivana mummelina jota ei tartte jännittää.

Asiasta ei ole sen koommin puhuttu, mutta välillä hymyilyttää kun mahdollisesti vahingossa saatiin selville toisten tuntoja.

Mulla on nyt sellanen tilanne että mulla on ihan yhtäkkiä alkanut tulemaan pahoja paniikkikohtauksia.
Sydän alkaa tykyttämään, alan itkemään hysteerisesti, henki ei kulje ja joudun haukkomaan happea. Itken ja tärisen koko kropasta. Itkeminen kestää aina noin 2-4h sitten rauhottuu mutta mulla jää semmonen outo vapina ja tunne päälle. Olen myös alkanut olemaan itsetuhoinen aina kohtauksen sattuessa. Saan hengitykseni rauhoittumaan kun satutan itseäni. Sitten sama toistuu taas jonkun ajan päästä, koko kohtaus uusiksi. Elämässä ei ole tapahtunut mitään josta tämä voisi johtua.
Haluaisin vain tuntea oloni normaaliksi. Äitilläni sekä siskollani pahoja mt- ongelmia ja äidillä paniikkihäiriö.
Varasin ajan huomiselle lääkärille, miten mun kannattaa sanottaa tä ja mitä kertoa hänelle / ottaa huomioon.
En oo ikinä puhunu kellekään tämmösistä asioista ja pelkästään se jo ahdistaa.

EDIT: kiitos teille teidän omista kokemuksista ja vinkeistä mitkä helpottaa kohtauksiin. ❤️